Alfred Kolehmainen : Karjalaiset vanhat lukot (sidottu 1989)

Erinomaisessa kunnoss oleva kovakantinen side kansipapereineen. Runsas kuvitus. Soveltuu vaikkapa opaskirjaksi niille, jotka aikovat tulevaisuudessa tiirikoida rajantakaisen Karjalan lukkoja.

Lukkoperinne 2, Karjalaiset vanhat lukot

Kustantaja: Koliprint

Painovuosi: 1989

Painos: 1

Kieli: suomi, venäjä

Sivumäärä: 119

Alfred Kolehmainen (2. helmikuuta 1923 Chisinau, Bessarabia – 26. lokakuuta 2001 Helsinki)[1] oli suomalainen filosofian maisteri, kansatieteilijä, taidemaalari, kirjankuvittaja, lavastaja ja pukusuunnittelija.[2]

Kolehmainen toimi Kansallismuseon kansatieteellisellä osastolla tutkimusapulaisena 1957–1965 ja sen jälkeen ylimääräisenä amanuenssina ja tutkijana vuoteen 1986 saakka. Hän keräsi muun muassa materiaalia professori Niilo Valosen tutkimukseen suomalaisten asuinrakennusten historiasta, joka ilmestyi 1963 nimellä Zur Geschichte der finnischen Wohnstuben. Kolehmainen keräsi tietoa suomalaisista kansanrakennuksista ja julkaisi aihepiiristä useita teoksia. Kolehmaisen tunnetuin teos on vuonna 1979 ilmestynyt Suomalainen talonpoikaistalo. Hän restauroi presidentti Urho Kekkosen syntymäkodin Lepikon torpan nykyiseen museokuntoonsa. Suomen Rakennustaiteen seura myönsi syksyllä 2001 Alfred Kolehmaiselle professori Erik Kråkströmin nimeä kantavan puurakennusperinne-palkinnon.[3][4]

Kolehmainen harjoitti taideopintoja 1951–1953 École ABC de Paris -taidekoulussa Eva Cederströmin ja Unto Pusan johdolla. Hän opiskeli 1951–1956 taidehistoriaa ja estetiikkaa Helsingin yliopistossa ja opiskeli vielä 1968–1971 The Famous Artists Schoolissa Amsterdam-Osdorpissa. Kolehmainen oli 1952–1956 lavastajana Viipurilaisen osakunnan näytelmäkerhossa Ylioppilasteatterissa ja 1976–1983 pukusuunnittelijana Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Kolehmainen maalasi akvarelleja ja öljymaalauksia sekä toimi kuvittajana. Hän piti useita taidenäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Vuonna 1992 Kolehmainen lahjoitti Utsjoen kunnan pääkirjastolle kokonaisen akvarellinäyttelyn. Näyttelyn taulujen myyntitulot käytetään saamelaisten lääkäriopintojen ja saamelaisen naistaitovoimistelun tukemiseen. [5]