Federico Fellinin AMARCORD, ylistetty puoliksi omaelämäkerrallinen episodinen draama, tarkastelee elämää pienessä Adrianmeren kylässä juuri ennen Mussolinin valtakautta 1930-luvulla. Sään muuttuessa ja kevään saapuessa kylässä järjestetään juhlat, joissa poltetaan symbolinen koko ja juhlitaan uutta elämää. Tämä kokoontuminen keskusaukiolla on ensimmäinen monista muista elokuvan aikana. Joka kerta, kun yhteisö kokoontuu, sen värikkäät jäsenet näyttäytyvät täydessä voimassaan ja kehuskelevat omituisilla, hajanaisilla persoonallisuuksillaan – ja tuloksena on puhdasta ilkikurisuutta. Useiden kylän naisten kulmakarvat on piirretty korkeiksi, provosoiviksi kaariksi, tyyliin, joka kiehuu seksiä ja draamaa ja houkuttelee kameran seuraamaan heitä. Elokuva saa sirkusmaisen, kaoottisen sävyn, mikä vaikeuttaa selkeän juonirakenteen hahmottamista; AMARCORD jakautuu sen sijaan useisiin mieleenpainuviin surrealistisiin kohtauksiin, joista muutama seuraa nuorta miestä nimeltä Titta (Bruno Zanin, joka edustaa itse ohjaajaa), joka vaeltelee animoidussa maakuntamaisemassa pakkomielteisesti seksin parissa ja tapaa hulluja hahmoja, kuten vanhempansa, himokkaan isoisänsä, huimaavan kampaajan etsiessään "Gary Cooperiaan", ja hullun setän, joka istuu puulla vaatien seksiä. Kauniit yhteenotot groteskin, politiikan ja perheasioiden kanssa sekoittuvat, kun taas seksiä tasapainottaa väkivalta Italian edesmenneen elokuvamestarin jäljittelemättömällä tyylillä, jonka taidonnäyte voitti Oscarin parhaasta vieraskielisestä elokuvasta.

pääosissa Pupella Maggio ja Armando Brancia

Ohjaus Federico Fellini

Pääosissa Magali Noël, Bruno Zanin ja Pupella Maggio