ANTON TŠEHOV »NAINEN JA SYLIKOIRA»

WSOY 1997, nid., 206 s., siisti pokkari, selkä ei taittunut.

Anton Tšehov (1860-1904), alkuperäiseltä ammatiltaan lääkäri, antoi uuden suunnan koko maailmankirjallisuuden novellitaiteelle. Jo Tšehovin omat aikalaiset ymmärsivät häntä, tukivat ja kannustivat häntä. Keuhkotauti lannisti Tšehovin kuitenkin varhain, 44-vuotiaana.

Tšehov kuvasi kansaa, eikä kertomusten painotuksesta voi olla huomaamatta että Tšehov oli pienten puolella; tavallisten ihmisten puolella vallanpitäjiä ja mielivaltaa vastaan. Mutta Tšehov ei julista, hän kuvaa, lukija tekee johtopäätökset. Vuosien mittaan Tšehovin teosten suosio on vain noussut ja ne ovat tänään yhtä klassisia kuin tuoreita ja eläviä. Tšehovin kautta puhuvat venäläiset talonpojat, porvarit,virkamiehet, ja me luemme heidät ja heidän aikakautensa sellaisina kuin ne olivat. Nämä ihmiset enteilivät muutosta, mutta useissa heissä oli jäljellä myös perinteeseen nojautumista, eräänlaista sitkeää jokapäiväistä kestävyyttä. Heidän tunnuslauseenaan olisi hyvin voinut olla: Elettävä on. Toivo paremmasta säilyi aina.

Tämä kirja sisältää kolme Tšehovin keskeisimpiin ja rakastetuimpiin kuuluvaa novellia: Elämäni (1896), Nainen ja sylikoira (1899) ja Rotkossa (1899).