Arvi Grotenfelt - Fichte ajattelijana ja kansallisena..
Kuvaus
Fichte, Johann Gottlieb
Arvi Grotenfelt - Fichte ajattelijana ja kansallisena herättäjänä
Otava 1925
Otavan arkistoleimat ja poistettu Otavan arkistosta -leima. Etukannen sisäpuolelle liimattu lappu, jossa lukee "Muistoksi käynnistä Otavassa"
pehmeäkantinen, hyväkuntoinen, siisti kirja, huomiolla että tekstiosassa on muutamia satunnaisia alleviivauksia lyijykynällä
idealisti, nationalisti
ontologia metafysiikka epistemologia Kant
netistä: Ilmari Jauhiainen (julkaistu 29.1.2009, muokattu 13.9.2014)
Saksalainen idealismi alkoi Immanuel Kantin (1724–1804) (ks. "Kant, Immanuel") vallankumouksellisesta kritiikistä ja päättyi G.W.F. Hegelin (1770–1831) (ks. "Hegel, Georg Wilhelm Friedrich") kaiken kattavaan järjestelmään. Kahden jättiläisen väliin on jäänyt koko joukko enemmän tai vähemmän mitättömältä vaikuttavia hahmoja, joita on perinteisesti pidetty kiinnostavina vain, koska he ovat olleet askelmia matkalla yhdestä filosofian moniottelijasta toiseen. Esimerkiksi Johann Gottlieb Fichteä (1762–1814) on pidetty merkittävänä vain, koska hän yhtäältä on vielä kiinni Kantin subjektiin keskittyvässä metodissa, toisaalta näennäisesti ennakoi Hegeliä luopumalla hankalasta olion sinänsä -käsitteestä. Tuloksena on ollut perinteinen Fichte-tulkinta, jossa jokin absoluuttinen Minä luo kaiken omalla ajattelullaan ja joka antaa hänestä kuvan pelkkänä historiallisena kuriositeettina. Nykytulkinnoissa Fichte nähdään pikemminkin Kantia kiintoisalla tavalla tulkitsevana transsendentaalifilosofina, joka tutkii vielä kerran Kantiakin askarruttanutta ongelmaa, miten inhimillisen tietoisuuden kummatkin osa-alueet eli tietäminen ja tahtominen ovat mahdollisia. Lisäksi Fichte nostaa esiin Kantilla hieman vähemmälle huomiolle jääneen kysymyksen tietoisuuden ykseydestä: mikä tekee tietämisestä ja tahtomisesta saman subjektin toimintoja. Fichte kutsuu filosofiaansa tiedeopiksi ja sen perustana on kysymys inhimillisen tietoisuuden yleisestä rakenteesta. Hän soveltaa tutkimustuloksiaan etiikkaan, oikeusfilosofiaan ja uskonnonfilosofiaan, jotka kaikki ovat hänelle vain tiedeopin erityisosia.
