Automaattivihkojen niputusmerkit jaetaan keräilyssä kahteen päätyyppiin sen mukaan, miten ne ovat painoarkilla syntyneet ja miltä ne valmiissa kohteessa näyttävät: painetut värimerkit ja stanssatut mekaaniset merkit.

1. Painettu niputusmerkki (nm)

Tämä on yleisin tyyppi, ja se liittyy suoraan painoprosessiin:

Miltä se näyttää: Yleensä selkeä, suorakulmainen pärre, pystypalkki tai paksu viiva.
Väri: Se on painettu jollakin kyseisessä vihkossa käytetyistä painoväreistä – AV 11 (1932-03-1984) -erässä se on useimmiten tumma tai keltaisenruskea.
Sijainti: Merkki pilkistää esiin vihkon etu- tai takakannen äärimmäisestä leikkausreunasta. Leikkausvaiheen pienen siirtymän vuoksi palkki on jäänyt osittain tai kokonaan näkyviin, vaikka sen oli tarkoitus leikkautua roskiin.

2. Stanssattu tai mekaaninen niputusmerkki (stanssattu nm)

Joissakin automaattivihkojen erissä (mukaan lukien tietyt AV 11 -variaatiot) niputusmerkki ei ole mustetta, vaan fyysinen mekaaninen jälki:

Miltä se näyttää: Vihon kanteen tai selkämykseen on painunut tai stanssaantunut mekaaninen ura, reikä tai loveus. Kyseessä on koneellisen niputuksen jättämä puristus- tai kohdistusjälki.
Sijainti: Tämä mekaaninen merkki havaitaan tyypillisesti vihkon selkämyksen taitteesta tai kanteen painautuneena kuviona, joka erottuu parhaiten valoa vasten peilaten.

Keräilijät käyttävät molemmista nimeä "niputusmerkki", mutta luetteloissa ja huutokaupoissa ne eritellään usein merkitsemällä joko pelkkä nm