Ayme Marcel: Vihreä tamma

Claquebuen kylä on uninen ja kalkkeutunut, kerta kaikkiaan ikävä.
Siellä asuu kunnon ranskalainen talonpoika Jules Haudouin, joka elättää perhettään maatöitä ja hevoskauppoja tehden.
Miehen oveluus, valheellisuus ja ahneus ovat kuitenkin tulleet huonosti palkituiksi: mikään ei tahdo menestyä, eivät kaupat eivätkä lapset.
Mutta sitten onni potkaisee Jules Hayudouinia.
Tallinsa ovella seisten, kädet veressä, naama leveässä hymyssä hän vahvistaa kylää kohauttaneen huhun:
"Totta on. Tamma on poikinut ja varsa on vihreä kuin omenanraakile!"

Siitä lähtee juoksemaan herkullinen tarina jossa näkyviin purkautuu ranskalaisen maalaiskylän koko rehevä elämä, naapuruston juonittelut, ahneus, työ, ovelat kaupat ja lemmekkäät suhteet.

"Romaani on tunnustus lihalliselle ilolle ja luotujen hyville tarkoituksille, kunhan vain seuraamme viettejämme emmekä alistu uran ja menestyksen tavoittelun pakkopaitaan tai anna itsemme jähmettyä suurkaupunkeihin", sanoo Per Wästberg arvostelussaan Dagens Nyheterissä.
Elämänriemuinen Vihreä tamma on jo klassikko.
Se on tehty myös elokuva.

Marcel Ayme
Ranskalainen kirjailija 1902-1967, julkaisi esikoisteoksensa 1925 ja tapasi kirjoittaa aina teoksen vuodessa, enimmäkseen romaaneja ja näytelmiä.
Hän on tapainkuvaaja, jonka suorasukaisuus on monesti herättänyt suuttumusta, joka ottaa kiihkeästi kantaa oikeudenmukaisuuden puolesta ja puolustaa vaistonvaraista, luonnonmukaista ihmistä byrokratiaa ja teollisuusmahtia vastaan sekä suuntaa älykkään purevan pilkantekonsa varsinkin pikkuporvariston heikkouksiin.
Farssimaisuus ja vakava psykologia lomittuvat hänen teoksissaan omintakeisella tavalla.
Romaanin Vihreä tamma lisäksi Suomessa tunnetaan parhaiten hänen näytelmänsä
Lucienne ja teurastaja sekä näytelmä Portto ja pyhimys.

Tammi 1982, 3p, 256 sivua.
Kovakantinen + kansipaperit.