BÖÖ! MAAILMAN PARHAITA KUMMITUSTARINOITA tai AAVEMAISIA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Charles Dickens ym.: BÖÖ! MAAILMAN PARHAITA KUMMITUSTARINOITA. Ruotsinkielestä suomentanut Tuija Kuula. 2002 SanomaMagazines (3. painos). 109-sivuinen sidottu kirja, kannet ylipainettu, täysin ehjä ja siisti, kannen ja esilehden väliselle tyhjälle lehdelle kirjan alkuperäinen omistaja on kirjoittanut etunimensä ja sukunimensä alkukirjaimen, ei muita merkintöjä.

Böö! Maailman parhaita kummitustarinoita (2002) kokoelma sisältää viisi karmaisevaa kummitustarinaa. Tarinat ovat yli sata vuotta vanhoja. Kummitustarinoiden ehdoton kuningas on Oscar Wilden kirjoittama Cantervillen kummitus (The Canterville Ghost 1887), kerronnan riemua pursuava, humoristinen, mutta pohjimmiltaan vakavamielinen kertomus hyvän ylivoimasta pahaa vastaan. Muut tarinat ovat Charles Dickens: Hämärätarinoita (To be Read at Dusk 1852) ja Ratavartija (The Signal Man 1866), Edith Nesbit: Marmoriritarit (Man-Size in Marble 1893) ja Mark Twain: Kummitustarina (A Ghost Story 1903).

Charles Dickens (1812 Portsmouth – 1870 Higham, Kent) oli aikansa tuotteliaimpia viihdekirjailijoita. Hän on tunnetuin Englannin viktoriaanisen kauden kirjailijoista.

Edith Nesbit (1858 – 1924) oli englantilainen kirjailija, joka julkaisi yli 60 kirjaa; osasta on tehty televisio- ja elokuvasovituksia. Hän julkaisi lapsille suunnattuja tarinoita nimellä E. Nesbit.

Oscar Wilde (1854 Dublin, Irlanti – 1900 Pariisi, Ranska) oli näytelmäkirjailija, prosaisti ja runoilija, viktoriaanisen Lontoon menestyneimpiä ja kuuluisimpia näytelmäkirjailijoita, joka kuoli unohdettuna Pariisissa.

Mark Twain (1835 – 1910) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan humoristisista ja satiirisista teoksistaan.

“Perheenjäsenet menivät vuoteeseen yhdeltätoista ja sammuttivat kaikki valot puoli kahdeltatoista. Hetkeä myöhemmin herra Otis heräsi outoon ääneen, joka kuului eteisestä. Se oli kalisevan metallin ääni, joka lähestyi lähestymistään. Herra Otis nousi sängystä, sytytti tulitikun ja katsoi kelloa. Se oli tasan yksi. Hän yritti rauhoitella itseään tunnustellessaan pulssia. Se ei ollut kiihtynyt. Hetken kuluttua kuului taas kummaa kalinaa ja askeleita.

Herra Otis sujautti aamutossut jalkaan, haki pienen pitkulaisen pullon toalettilaukustaan ja avasi oven…”

2. BÖÖ! 2 AAVEMAISIA TARINOITA. Toimittanut Eeva Puhakainen. Kuvitus: Siru Salmenniemi. 2000 Helsinki Media. 168-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Böö! 2 Aavemaisia tarinoita (2000) on kokoelma Sisters Clubin kummitustarinakilpailun parhaimmistosta. Kirjoittajat ovat uusia kykyjä ja aiheet tuoreita. Valkokaapuiset kummitukset ovat saaneet väistyä tämänpäivän aiheiden tieltä. Perinteisten kummitusjuttujen tapaan myös tämän kokoelman tarinoissa on paljon jännitystä ja jotain selittämätöntä ja yliluonnollista. Tarinat liikkuvat Euroopan eri kolkilla: Suomessa, Norjanmerellä, Englannissa ja Unkarissa. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat monessa kertomuksessa taidokkaasti. Toisinaan jännitys syntyy pienistä asioista. Kokoelma sisältää seitsemän tarinaa: Emmi Johanna Kauppinen: David Finch, Anne Moilanen: Norjanmeren salaisuus, Eeva Karakorpi: Pinkit puhelut, Anna Välimäki: Unien linna, Veera Marttinen: Peruukki, Maarit Heikkinen: Salaperäinen ystävä, Anna Moring: Jäljet.

”Saara pinnisti kuulonsa aivan äärimmilleen. Kyllä. Hän kuuli ääniä alakerrasta. Tasaista rouhimista. Joku irrottaa lukkoa, Saara päätteli. Joku tai jokin…”

” – Helena on siis… kummitus? – Niin. Tai haamu, elävä kuollut. Jos niin haluatte. Itse pidän eniten sanasta aave. Se on kaunis sana, kuvaa hyvin minun rakasta Helenaani.