Camille Flammarion - Urania 1891 1.p.

K E Holm kustantaja

Hufvudstadsbladetin Uusi Kirjapaino 1891

Alkuperäinen painos jälkeenpäin uudelleen sidottuna

Kaksi lehteä, sivut 15-18 irronneet, mutta tallessa

Kirjan huonosta käsittelystä irtoaminen ei johtune, koska kirja vaikuttaa muuten kuin sitä ei olisi paljon availtu, saati luettu

Muuten kirja on siis erittäin hyväkuntoinen, siisti, liki uudenveroinen niin sivuiltaan kuin kansiltaankin 

Kirjassa ei ole merkintöjä

Arvioin kunto hyvä, mutta ota huomioon irronneet lehdet

Harvinainen kirja edullisesti

netistä: Camille Flammarion (1842–1925) oli tunnettu ranskalainen tähtitieteilijä, joka esitti myös kansanomaisesti tähtitiedettä, rohkaisi harrastelijatutkijoita ja toi tämän tieteen lähelle tavallisia ihmisiä. Hän oli sitä mieltä, että useimmat planeetat ja aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsevat tähdet ovat asuttuja ja monilla niistä on paljon suotuisammat olosuhteet elämään kuin meillä. Useimmat tutkijat edellyttävät, että olosuhteiden muilla planeetoilla ja tähdillä pitäisi olla maapallon olojen kaltaisia. Flammarionin näkemys asiasta oli kuitenkin seuraava:

”Näyttää siltä kuin tästä aiheesta kertoneet kirjailijat pitäisivät maata maailmankaikkeuden mallina taivaan avaruuksien kaikille asukkaille. On päinvastoin paljon luultavampaa, että meidän olemassaolotapaamme ei voida pitää sopivana muille taivaankappaleille. Muut planeetat ovat täysin erilaisia ja niillä esiintyvien olentojen syntyä hallitsevat voimat sekä niiden yhteiseen rakenteeseen kuuluvat aineet ovat aivan toisenlaisia. Tästä aiheesta kirjoittaneet ovat antaneet maisten kuvittelujen hallita itseään ja he ovat sen vuoksi täydellisesti erehtyneet.”

Camille Flammarionin "Urania" on 1800-luvun lopulla kirjoitettu romaani. Teos yhdistää taidokkaasti tähtitieteen, idealismin ja romantiikan teemoja tarinan kautta nuoresta miehestä, joka personoi ihanne-muusansa, tähtitieteen muusan Uranian. Juoni tutkii hänen herääviä tunteitaan ja pyrkimyksiään, kun hän seikkailee taivaallisissa maailmoissa Uranian rinnalla, korostaen tieteen ja syvän henkilökohtaisen kaipauksen yhtymäkohtaa. Romaanin alussa Päähenkilö kokee syvästi filosofisen ja mielikuvituksellisen matkan Uranian kanssa, joka esitetään pikemminkin eteerisenä hahmona kuin aineellisena olentona. Suorittaessaan tähtitieteellisiä laskelmia Pariisin observatoriossa hän ihastuu kauniiseen Muusan patsaaseen, joka käynnistää mullistavan kosmoksen ja olemassaolon luonteen tutkimisen. Hänen kaipuunsa Uraniaa kohtaan muuttuu dualistiseksi tiedon ja rakkauden etsintäksi, joka johdattaa hänet laajojen kosmisten näkymien läpi, paljastaen luomisen äärettömyyden ja Maan ulkopuoliset elämänmuodot. Alku luo rikkaan taustan, jossa tieteen ja intohimon rajat hämärtyvät, asettamalla pohjan päähenkilön jatkoseikkailuille ja filosofisille pulmille.

I WAS seventeen years old; her name was Urania.

Was Urania a fair, blue-eyed maiden, a dream of spring, an innocent but inquisitive daughter of Eve? No; she was simply, as in days of yore, that one of the nine Muses who presided over astronomy, and whose celestial[10] glance inspired and directed the chorus of the spheres; she was the angelic idea which soars above terrestrial dulness. She had not the disturbing flesh, nor the heart whose palpitations are communicated at a distance, nor the gentle ardor of human life; but she existed nevertheless in a sort of ideal world,—lofty and always pure,—and yet she was human enough in name and form to produce a strong and deep impression upon an adolescent soul, to arouse in that soul an indefinite, indefinable feeling of admiration,—almost of love.