Cia Kiiskinen: ÄITIYSPAKKAUS tai Anja Kauranen: IHON AIKA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Anja Kauranen: IHON AIKA. 1993 WSOY (4. painos). 153-sivuinen sidottu kirja, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Ihon aika (1993) on latautuneen henkilökohtainen teos, joka fiktion keinoin laajenee todistusvoimaiseksi kuvaukseksi kuolemasta, rakkaudesta, nautinnon nälästä. Äitiään hoitava kirjailija on yksi saattosiskoista, jotka päivittäin saapuvat sairaalan kroonikko-osastolle katsomaan läheistä, itseään – alastonta elämää silmiin. Poikkeuksellisissa oloissa naiset kokevat vahvaa yhteishenkeä, heistä muodostuu tiivis ryhmä, jolla on omanlaisensa nauru kuolemaa liki. Mutta tärkeintä on kirjailijan äidin suuri salaisuus, äidin mysteeri. Kirjailijan koko lapsuuden ja nuoruuden ylle levittäytynyt synkkä varjo, joka alkaa avautua pian äidin kuoleman jälkeen. Kuka äiti oikeastaan oli, mitä hän halusi elämältään? Ihon aika kertoo kahden sukupolven tabuista, sallitusta ja kielletystä seksuaalisuudesta. Se on kirja erään perheen rappiosta, vanhempien ja lasten välisestä katkeruudesta ja kostosta, ihmissuhteiden hitaasta turmeltumisesta. Syvimmältään se on kertomus menetyksestä ja vapahduksesta, ilosta ja häpeästä, elämän rajallisuudesta, jonka täydesti ymmärrettyään vasta voi nähdä rajattomasti.

Kirjan etuliepeessä Anja Kauranen kertoo: ”Nämä kolme vuotta ovat ihon aikaa minun elämässäni, paljon enemmän kuin jotkin taakse jääneet kiihkeiden rakkaussuhteiden vuodet. Minä seuraan kuin ihmettä kuoleman mielekästä, usein oikullista työskentelyä äidissäni. Äidin iholla.”

Ihon aika on käännetty ranskaksi (Le temps de la peau 1998), ruotsiksi (Hudens tid 1999), saksaksi (Zeit der Haut 2001), tšekiksi (Cas dotyku 2001), hollanniksi (De tijd op de huid 2002) ja norjaksi (Hudens tid 2003).

”Seuraava päivä on helluntai, äitienpäivä. Äiti on yön aikana siirretty Koskelaan, löydän hänet hourailemasta täpötäyden vastaanotto-osaston käytävällä vuoteeseensa sidottuna, silmät leimuten.
Teen uhkarohkean poikkeuksen: vien äidille kukkia, vaikka olen elämäni aikana totisesti oppinut ettei äiti siedä sitä että hänelle tuodaan kukkia, eikä varsinkaan niitä joita minulla nyt on sylissäni, mutta on kuitenkin sen verran erikoinen hetki, että rikon sääntöä, ojennan ensi töikseni äidille omalta kotipihaltani poimimani orvokit ja valkoiset syreenit, jotka nähdessään äiti alkaa heti huutaa suoraa huutoa.
(– – –) Äiti hourailee, hyräilee, hymyilee päätään keinautellen, äiti on palannut pikkukaupunkiin, nuoruuteen, rakastajaan, lapseen, arvoituksensa alkulähteille.
Minä en tiedä mistään mitään. Minulla ei ole tarpeeksi eväitä eikä uskallusta edes aavistella. Minä olen vain hyvin väsynyt ja helpottunut ja peloissani. Minä en ota vakavasti äidin houreita; tietenkin äiti tarkoitti minun isääni ja sisartani, ovathan sisareni silmät hyvin syvänsiniset?
Ja seuraavana päivänä äiti on jo tolpillaan sen verran että on jälleen äkeäntemperamenttinen oma itsensä, tarkoin rajatuin reviirein. Ja kukat, ne ovat kadonneet jonnekin, minulle tulee epätodellinen olo, ehken koskaan tuonutkaan niitä?
Välikohtauksesta me emme puhu koskaan. En kysy siitä, eikä äiti muista tai ole muistavinaan. Jokin äidin sanoissa jää kuitenkin jyskyttämään mieleeni, herättää minussa Brahenkadun ikkunalaudalla istuksivan pikkutytön, sen joka aina oli niin ahne äidin salaperäisyydelle, perso jokaiselle äidin sivulauseellekin.
Puhun asiasta varovaisesti sisareni kanssa mutta sisar vain ravistaa päätään häkeltyneenä, kohottelee olkiaan. Eikä ole ketään muuta jolle kertoa, jolta kysyä.”

Anja Snellman (nyk. Snellman-Orma, o.s. Kauranen (s. 1954 Helsinki) kasvoi Helsingin Kalliossa, kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa ja opiskeli Helsingin yliopistossa mm. englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta. Anja Kaurasen esikoisromaani Sonja O. kävi täällä (1981) oli hänen kirjallinen läpimurtonsa. Esikoisromaanin jälkeen hän on kolmen vuosikymmenen aikana julkaissut yli kaksikymmentä teosta, romaaneja sekä kaksi runokokoelmaa. Hänen tuotantoaan on käännetty yli 20 kielelle. Anja Snellman palkittiin kirjallisesta urastaan Pro Finlandia -mitalilla 2007.

2. Cia Kiiskinen: ÄITIYSPAKKAUS. Päällyksen ja etulehtien kuvat Jyrki Kiiskinen. 2001 WSOY (toinen painos). 168-sivuinen sidottu kirja, lukematon, ehjä kansipaperi, itse kirja täysin ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Äitiyspakkaus (2001) on merkintöjä lapsen ensimmäisen elinvuoden ajalta. Se on raadollinen ja runollinen kuvaus arjesta, lapsesta, joka huojuttaa äitiään äärimmäisistä tunnetiloista toisiin, herättää hänessä niin raivoa ja kateutta kuin myös euforisen luomismyrskyn. Elämänmuutoksesta hämmentynyt äiti tekee muistiinpanoja paitsi lapsen nukkuessa ja miehen ollessa poissa myös matkatessaan bussilla terapiaan. Usein nainen takertuu päiväkirjaansa aamun sarastaessa, riidan tai valvottujen öiden jälkeen, kun realiteetitkin häilyvät. Kirjoittaminen on naiselle tapa selviytyä, nähdä läpi sumun, paeta ja muistaa. Se on keino välttää masennusta ja olla pahoinpitelemättä ketään. Se on myös hänen tapansa rakastaa, ainoa tapa pysyä järjissään.

"Hapuilen hämärässä, on päivä tai yö, suunnistan aina lapsen ääntä kohti. Tavoitan märän ja jäntevän olennon, hänen sydämensä tykyttää kiihkeästi käteni alla. Lapsi elää, muusta en tiedä, vaikka joskus olen tietävinäni, ymmärrän vain heittelehtivin tuntein."

Cia Karlsson (aik. Kiiskinen, s. 1966 Helsinki) on helsinkiläinen kahden lapsen äiti, koulutukseltaan mielisairaanhoitaja. Vapaassa taidekoulussa kuvataiteilijaksi kouluttautunut Kiiskinen piti ensimmäisen näyttelynsä Galleria Laterna Magicassa helmikuussa 1998. Esillä oli myös Äitiyspakkaus: alkuperäisistä muistiinpanoista koottu kirjaveistos, joka ostettiin Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelmiin. Cia Kiiskinen on julkaissut teoksen Äitiyspakkaus (2001) ja on yhtenä toimittajana teoksessa Mikään ei häviä: Kirjoituksia kuolemankulttuurista (2006).