Diogenes Laertios Merkittävien filosofien elämät ja opit

Diogenes Laertioksen 200-luvulla laatima kymmenen kirjan kokonaisuus esittelee yli kahdeksankymmenen filosofin elämää, pääosin anekdootein ja kaskuin niin että teos muistuttaa pikemminkin senhetkistä skandaalilehteä kuin oppihistoriaa. Kyseessä on ainoa kokonaisena säilynyt esitys kreikkalaisesta filosofiasta. Ilman Diogenesta suuri osa antiikin filosofiasta olisi kadonnut historiankulussa.

Teos on tuhdista sivumäärästään huolimatta helppoa luettavaa, varsinkin kun miettii, miten vaativa lähde on sävynsä vuoksi ollut kääntää. Marke Ahosen käännös on sujuvaa; hän onkin perustellusti saanut suurtyöstään J. A. Hollon käännöspalkinnon.

Laertioksen maine kreikkalaisena kirjailijana on kaksinainen. Teoksen yksityiskohtien tiedollinen tarkkuus on herättänyt paljon pohdintaa. Lisäksi Diogenes tukeutuu elämäkertoja esittäessään usein lähteisiin, joiden alkuperää ei voi tarkistaa. Tiiviiden oppijärjestelmien sijaan kreikkalainen filosofinen teksti voi sisältää runoja, kirjeitä ja testamentteja. Toisaalta taas kerronnaltaan loistava matka länsimaisen ajattelun juurille kertoo, miten ihmisluonne on pohjimmiltaan muuttumaton.

Oppirakenne jää nopeasti syrjään intohimoisen narratiivin tieltä. Teos on kurkistusikkuna historian suurmiesten arkeen, omituisuuksiin ja kuolemiin. Se todistaa, että viisaus ei asu pelkissä kiillotetuissa marmoripatsaissa, vaan usein hyvinkin absurdeissa elämänkohtaloissa. Ihmisen tarkastelu koko elämänkaaren ajalta osoittaa antiikin Kreikan ja Rooman käsityksen, miten ihmisen menestys elämässä ei määräytynyt yksinomaan elämän vaan kuoleman perusteella. Kunniakasta oli kuolla sotarintamalla tai kunniallisen vanhuuden kautta vastoin tragediaa tai ennenaikaista kuolemaa.

Kreikkalainen filosofia kytkeytyi miltei kaikille antiikin ajan elämänalueille, kuten matematiikkaan, fysiikkaan, taiteen selittämiseen, hyvään elämään, uskontoon, luontoon, sotiin, urheiluun, jumaliin ja kielen filosofiaan. Eniten esillä olevat suuret ajatukset kytkeytyvät arkipäivään ja aikansa ilmiöihin. Diogenes sivaltaa teoksessaan vanhoja arvoja, kuten jumalia, hallintoa ja Olympian kisoja. Samoin osa filosofeista jätti kirjoituksia; osa taas vastusti filosofiasta kirjoittamista.

Teksti muistuttaa kerronnaltaan tietosanakirjaa, jossa vilisee runsaasti klassisesta filosofiasta valveutumattomalle tuntemattomia aikalaisnimiä. Lisäksi on ollut monia samannimisiä henkilöitä, ja tiedoissa on toisinaan ristiriitaisuutta ja tiedollista epäselvyyttä. Diogenes usein vertailee eri kirjoittajien näkemyksiä viisaista.