Dmitri Gluhovski - Metro 2033 2034 ja 2035 kirjat
Kuvaus
2033
Ylhäälläkin oli elämää, muttei siinä merkityksessä kuin ihminen sen yleensä ymmärtää.
Vuosi 2033. Ydinsodan jälkeisessä maailmassa ihmiskunnan rippeet elävät Moskovan synkeissä metrotunneleissa. He taistelevat olemassaolostaan pimeydessä kehittyviä uhkia vastaan, ja kilpailevat metroasemat käyvät kamppailua linjojen hallinnasta.
Maanpäällinen sivilisaatio on menneisyyttä, muistoissa elävä myyttien ja legendojen rakennusaine. Radioaktiivinen säteily on kiihdyttänyt evoluutiota ja synnyttänyt uusia organismeja. Uuden maailman ravintoketjussa ihminen ei ole enää luomakunnan kruunu, vaan selviytymisvaistoonsa tukeutuva tunnelirotta.
Hajaannuksessa elävää pakolaisten maanalaista valtakuntaa uhkaa tuho. Nuori Artjom ymmärtää kauhukseen, että ihmiskunnan kohtalo on tullut hänen kannettavakseen.
Dmitri Gluhovski syntyi Moskovassa 1979. Hän on venäläinen kirjailija ja toimittaja, joka on kiertänyt työmatkoilla Pohjoisnavalta Tshernobyliin. Gluhovskin esikoisteos Metro 2033 ilmestyi alun perin internetissä. Teoksesta tuli huikea menestys, ja se on käännetty 25 kielelle. Kirjan pohjalta on tehty myös suuren suosion saavuttanut konsolipeli. Gluhovski on kirjoittanut esikoisteokselleen jatko-osan Metro 2033.
Kirjan arvostelut:
”Metro 2033 on vetävän viihteen muotoon puettu koe ihmispopulaatiolla. Venäjällä on sellaista historiaa lujasti takanaan. Se on myös tarinaa ihmislajin evoluutiosta, yksilölle vihamielisesti isopäisistä ideoista, kadonneen kulta-ajan ja dystooppisen todellisuuden dialektiikasta ja kapitalismin alkeista. (...) Metro 2033 on myös iso tarina tarinoista ja niiden kertomisesta. Pitkien keskustelujen pohjustama maailma on oikeastaan kiehtovampi kuin tapahtumat.” – Turun Sanomat
”Kyllä, Metro 2033 on hyytävää, selkäpiitä karmivaa ja ahdistavaa luettavaa.” – Helsingin Sanomat
”Gluhovskin tyylissä on jotain kumman koukuttavaa. Toisaalta se on ihanan klaustrofobista ja vähäeleistä, toisaalta se maalailee tunnelmia ja kuvia lavealla kädellä.” – Kaleva
”Gluhovski kuvaa scifin perinteiden mukaisesti nyky-yhteiskuntaa Venäjällä, mutta tarina laittaa myös miettimään, mitä ihmisluonnolle tapahtuu totaalisen kollektiivisen katastrofin jälkeen.” – Sana
2034
Ihmisen oli turha haaveillakaan revanssista.
Ydinsota on ohi. Ihminen on paennut radioaktiivista säteilyä ja sen synnyttämiä uusia organismeja syvälle maan alle, Moskovan kolkkoihin metrotunneleihin. Piinaavassa selviytymiskamppailussa ihmiskunnan suojelijaksi noussut eliittisotilas Hunter on kadonnut. Mitä Hunterille oikein tapahtui? Metro 2033:n hurja menestystarina saa jatkoa.
2035
Koukuttavan scifi-trilogian päätösosa – ihmiskunnan toivo elää maan alla.
Kolmas maailmansota tuhosi maapallon, joka on nyt tyhjillään. Eloonjääneet yrittävät selviytyä maan alla, Moskovan metrotunneleissa. Metroasemista on tullut kaupunkivaltioita, joiden asukkaat taistelevat keskenään vedestä, ilmasta ja tilasta. Itsepäisimmät heistä pitävät yllä unelmaa: he uskovat, että ydinaseiden aiheuttama säteily lopulta vähenee, ja he voivat palata takaisin maanpinnalle.
Yksi heistä etsii selviytyneitä entisistä kaupungeista ja kylistä, jotka ovat nyt pelkkää tuhkaa ja muisto. Hänen nimensä on Artyom. Hän antaisi mitä tahansa, jos voisi johtaa väkensä tunneleista takaisin pinnalle. Trilogian päätösosa paljastaa, onko unelmointi ollut sittenkin turhaa.
