Suomen ensimmäiseksi tituleerattu reggae-albumi vuodelta 1987. Melkoisenkin harvinainen vinyyli.

Vinyyliltään erinomainen, eikä kansissakaan moitetta.

Dreadline – All The Land

M&M Productions (2) – MMLP-8701

Finland 1987

A1 Robinson Crusoe

A2 Righteous Warriors

A3 The Ferryman's Coin

A4 Tide Is Turning

B1 News Flash

B2 European Youth

B3 Forward!

B4 All The Land

Arranged By – Dreadline

Artwork – Anders Engström

Composed By, Mixed By, Producer – Thomas Haldin

Horns, Other [Mackintosh's Digital Pad] – Captain Coff

Lyrics By, Producer, Mixed By – Fredrik Wenelius

All songs recorded at Track Recording Studio, Jakobstad, Finland oct-nov 1987.

This album is dedicated tot the awakening of international solidarity for all the suffering people who have been giving way to the "progress of civilization" for so long.

Dreadline on vuonna 1982 Pietarsaaressa perustettu suomalainen reggae-yhtye.

Kosketinsoittajan Tumba Haldinin erottua Ragnar Hare -yhtyeestä 1982 hän perusti yhtyeen yhdessä laulaja Frippe Weneliuksen kanssa. Ensimmäisessä kokoonpanossa Stipp Fagerström soitti kitaraa, Keijo Karvosen soittaessa bassoa. Callu Rönngård oli ensimmäinen rumpali. Rönngårdin asuessa Malmössä, Ruotsissa, hän joutui harjoittelemaan kappaleet nauhalta. Ilona-yhtyeen Taru Huhtajärvi pestattiin kiertuerumpaliksi. Myöhemmin Feffe Valsberg otti rumpalin paikan.

Yhtye on tähän asti julkaisut viisi albumia ja seitsemän singleä. Yhtye on esiintynyt varsin paljon; yhtyeen historiasta löytyy muun muassa WOMAD-esiintymisiä, kiertueita ja festivaaleja Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Virossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa.

Nykyään kaikki yhtyeen levyt ovat oman tuotantoyhtiön House of Dreadin tuottamia ja julkaisemia. Sony Music toimii jakelijana.

Kokoonpano

Thomas "Tumba" Haldin - koskettimet

Stefan "Stipp" Fagerström - kitara/basso

Keijo Karvonen - basso

Peter Nylund - kitara

Fredrik "Frippe" Wenelius - laulu

Stefan "Feffe" Valsberg - lyömäsoittimet

Christian "Spyddi" Lunabba - rummut

Onko pietarsaarelaisen Dreadlinen All The Land (1987) ensimmäinen suomalainen reggae-albumi?

Kysymykseen on ainakin kolme oikeaa vastausta: on, ei ole ja tavallaan on.

Levitators-yhtyeeltä ilmestyi jo vuotta aiemmin yhteen rytmiin (Take a Ride) perustuva pitkäsoitto Massive & Sir Skeleton - Take A Ride - with the Levitators And Friends. Levyllä laulaa ja löpättää sekalainen joukko solisteja rämäkkään dance hall -tyyliin lopputuloksen lukeutuessa suomalaisen reggaen harvoihin klassikoihin. Kyseessä oli kuitenkin pikkupainoksena julkaistu omakustanne. Dreadlinen kiekon julkaisi oikea levy-yhtiö, M&M productions, jolla oli koko maan kattava jakelu.

Voidaan myös ajatella, että ensimmäinen Suomessa tehty reggae-albumi on tamperelaisen Top Ranking Eric & The Astronauts In Babylon -yhtyeen LP vuosimallia 1980. Itse en kuitenkaan voi ajatella näin. Lätyn musa ei ole basso kulttuuria, vaan reggaeksi sovitettua suomirokkia mikkihiiri-soundein (levyn tuottajana häärikin uuden aallon Touho-serkku, Jyrki Siukonen).

Rastaperuukit päässä keikoilla heilunut Astronauts ei mitään varsinaista "reggae-uskottavuutta" ollut hakemassakaan, mutta bändin sinkkubiiseistä tälläistä uskottavuutta silti löytyy. Top Ranking Erik Ahosen mörisemät Babylon palaa, Soitan melodicaa ja Vanha hippi jyräävät reggae-urassa aivan toisella paksuudella kuin LP-kama ja biisit ovat riemastuttavia rytkytyksiä & pastisseja jokainen. Hämyä.

Yksittäistapauksissa suomenkieli saattaa toimia reggaessa ihan mainiosti. Astronauts-sinkkujen lisäksi tulee mieleen mm. Pellen väkivahva Pelko ja viha ja biisinä sinänsä vähän lässy Gabriel. Pääsääntöisesti reggae on kuitenkin reggaeta sanan syvimmin kaikuvassa merkityksessä silloin kun musassa on Jamaikan patwan rytmi. Värähtelyt ja äänioppi on aivan toinen jos reggaeta aletaan kääntää härmäksi. Tai latinaksi. Tämä pätee sekä vanhan koulun reggaeseen että digiragaan.

Englanninkielisistä sanoituksistaan huolimatta Dreadlinen All The Land ei kuulosta erityisen "jamaikalaiselta". Levy ei mitenkään resonoi siihen mitä Jamaikan saarella oli tuohon aikaan musiikillisesti tapahtumassa ja laulujen perspektiivi on eurooppalaisen, hyvin koulutetun, nuoren aikuisen näkökulma. Levitatorsien juuret olivat(ovat) paljon syvemmällä Jamaikan perustassa kuin Dreadlinella, joka komppasi enemmänkin englantilaisen bändireggaen - a`la Steel Pulse - meininkiä.

Dreadlinen ensimmäinen rumpali, progetaustainen Callo oli pätevä kaveri patteriston takana, mutta ehkä sittenkin liian rock, liiaksi junttalipoo. Ensilevyn basisti Keijo on myös vähintäänkin ookoo basisti, ja siinähän se mutka matkassa onkin: reggaessa kun ei riitä se, että basisti on pätevä tai ookoo, basistin pitää olla kova, basistin pitää olla ässä! - ja basson pitää kuulua ja humista ihan toiseen maalliin kuin Dreadlinen All The Landilla.

On All The Landilla hyvääkin soundia, ja ennen kaikkea vahvaa, koko bändistä irtoavaa fiilistä. Musiikki on muutoksen ja kumouksen asialla - ja hyvä piirre Frippe Weneliuksen kantaaottavissa teksteissä on se, että ne puhuvat selkeästi tekijänsä omalla äänellä ja sanoitukset ovat enemmän kuin yhteenkasattuja iskulauseita. Levyn hienoin kappale voisi olla sielukas The Ferryman Coin, jos vaan jotenkin osaisi käsittää yhteyden kappaleen säkeistöjen välillä...

Astronautsien, Levitatorsien ja Dreadlinen lisäksi suomalaisen reggaen ensimmäisen aaltoon voidaan lukea ruotsalainen Iya Karna, joka on jo yli 20 vuotta asustellut pääasiassa Suomessa. Ensi kertaa Karna tuli julkisuuteen kun Hesari julkaisi jutun "valkoinen rasta" vuonna 1986. ( Samoihin aikoihin Rytmi-lehdessä oli Erik Ahosen tekemä haastattelu Dreadlinesta ja Frippe julistaa jutussa olevansa rasta. Karna oli ollut pari kertaa Jamaikalla ja omaksunut (reggae) rastaideologian ja puhui Hesarissa rastafarilaisuudesta aivan toiselta pohjalta kuin Frippe, joka varsin pian rasta-aatteista perääntyikin).