Edgar Allan Poe - Novelleja

Edgar Allan Poe - Novelleja 

Edgar Allan Poe: Novelleja sisältää lyhyitä tarinoita jotka saavat lukijankin kokemaan samaa ahdistusta minkä novellin päähenkilökin. Poe osaa ilmiömäisellä tavallaan yhdistellä yliluonnollista, arvoituksia, kauhua ja nokkeluutta.
   En yleensä ole koskaan kuitenkaan syttynyt tarinoille jotka sisältävät dekkarimaisia piirteitä, mutta Poen kekseliäisyys sai minut kiinnostumaan tarinoista. Niinpä ahmaisin novellikokoelman parin päivän sisällä.Novellikokoelma alkaa aiemmin mainitsemalla Korppi-runolla jonka Poe kirjoitti ollessaan syvästi surun murtama rakastettunsa kuoleman johdosta. Runon synkkyys ja korppi vertauskuvana iskee syvälle minuun. Niinpä runosta onkin tullut suosikkini ja se ohittikin jopa entisen suosikkini Eino Leinon Nocturnen.

   Ensimmäinen tarina Kultakuoriainen onkin kaikista dekkarimaisin ja vaikken itsekkään olisi uskonut niin pidin siitä todella paljon. Kyseisessä novellissa Poen nokkeluudesta saadaan hyvä näyte arvoitusta ratkaisemalla. Novelli William Wilson leikitteli yliluonnollisuudella ja loi hyytävän ja synkän tunnelman lukijan ympärille. Kuilu ja heiluri puolestaan luo ahdistuneisuutta kuvatessaan kuolemantuomion ansainneen ajatuksia ja kokemia kauheuksia. Tohtori Tarrin ja professori Fetherin menetelmä luo kummastusta ja saa ihmettelemään mikä on vikana. Kurimus, viimeinen novelleista on rauhallisempi tarina ja kertoo hirveään onnettomuuteen joutuneen miehen kokemuksesta elämän ja kuoleman kielissä.

   Pidin kokoelmasta varsin paljon ja suosikkini kaikista novelleista luultavimmin olisi joko William Wilson tai Kuilu ja heiluri. En voi valita näistä kahdesta sillä molemmat ovat varsin erilaisia, mutta luovat samankaltaista ahdistavaa tunnelmaa. William Wilson käy yliluonnollisemman puolella kun taas Kuilu ja heiluri iskee psykologisella tasolla. Mikäli joku hakee hieman ei-niin-perinteistä-luettavaa, niin suosittelen lämpimästä tätä novellikokoelmaa.

• Kirjaston poistokirja