Eero Hietala: Joutomies (18.3)

"Jukka Väisänen on joutomies. Hän asuu Nevanperällä pienessä mökkipahasessaan, joka on usein pitkiäkin aikoja tyhjänä; Väisänen ei halua olla paikkaan sidottu. Hän ei västele työntekoa, mutta ei sitä haekaan, tekee mitä sattuu eteen tulemaan. Väisänen on vuosien aikana kehitellyt eräänlaisen joutomiehen elämänohjeen, joka ei sido häntä yhteiskunnan sovinnaisiin muotoihin. Kokeeksi hänen elämänasenteilleen muodostuu Kuljun talon raajarikkoinen tytär Sikri. Vioittunut jalka on pitänyt tyttöä liiaksi kotona ja nyt, vartuttuaan aikuiseksi, hänessä on herännyt halu kapinoida kohtaloaan vastaan. Sikri tuntee outoa kiinnostusta Väisäseen, jolla on massankuorintaurakka lähellä Kuljun taloa. Epätavallisen usein hän tekee asiaa miehen luokse, ja pian Väisänen huomaa tytön käyntien todellisen syyn. Hän saa kokeilla miehisiä mahdollisuuksiaan, kun Kuljun ukko lähtee pariksi päiväksi kaupunkiin jättäen Sikrin yksin taloon. Pienen humalan turvin Väisänen lähtee jo samana iltana tapaamaan Sikriä. Illan vaihtuessa yöksi tyttökin haluaa maistaa Väisäsen tuomasta pullosta. Yö päättyy aamuun ja pieneen itkuun, joka saa Väisäsen levottomiin ajatuksiin. Tapojaan noudattaen hän katsoo parhaaksi vaihtaa maisemia. Ja Sikri jää yksin huumaavan toteamuksensa kanssa...hänelle jää sittenkin elävä muisto kadonneesta Väisäsestä."
1966. 129 sivua. sidottu.