Elokuvaklassikot 4DVD

DVD-boksi, jossa 4 klassikkoleffaa:

Pikku-Matti maailmalla
Onnen- Pekka
Aaltoska orkaniseeraa
Pikku- Ilona ja hänen karitsansa

Pikku-Matti maailmalla on Edvin Laineen ohjaama elokuva vuodelta 1947. Lapsitähti Veli-Matti esittää kaupunkiin karkuteille lähtevää poikaa, joka tutustuu veitsenteroittajaksi ryhtyneeseen taiteilijaan. Äiti löytyy tällä matkalla, kun avuksi tulee kasvattitätiään paennut itkevä tyttö.

Elokuvaa on luonnehdittu paatokselliseksi alkoholin kiroista varoittelevaksi saarnaksi. Sitä rahoitti ja sen hyväksyi Oy Alkoholiliike Ab:n elokuvatoimikunta.

Näyttelijät

Veli-Matti … Matti Kivinen

Ritva-Leena … Salme

Ansa Ikonen … Kerttu Kivinen

Joel Rinne … Taneli Parma eli Tenu-Taneli

Siiri Angerkoski … Olga Rantanen

Väinö Luutonen … Renki-Kustaa

Elna Hellman … Eedla

Wilho Ilmari … ”Professori”

Kerstin Nylander … alkoholistiparantolan johtajatar

Jalmari Rinne … Eemeli

Saimi Vuolle … emäntä hautajaisissa

Aarne Laine … Ville

Laina Hirvipohja … mummo

Otto Noro … Kalle, mies yömajassa

Edvin Kajanne … isäntä

Matti Aulos … hautajaisvieras

Hilma Salo … emäntä hautajaisissa

Kaarlo Saarnio … hautajaisvieras

Anni Rönkkö … emäntä lippuluukulla

Varma Lahtinen … rahtilaivan emännöitsijä

Veikko Linna … junailija / kapteeni

Anton Soini … hautajaisvieras

Tarmo Manni … mies junassa

Vilho Ruuskanen … Iivari, sälli

Hannes Veivo … Tanelin tuttava

Arvo Lehesmaa … komisario

Tommi Rinne … poliisi

Joel Asikainen … työmies

Alf Salin … osoitetoimiston virkailija

Matti Oravisto … poliisi

Toivo Lahti … merimies

Uljas Kandolin … merimies

Enni Rekola … naishuoltotarkkaaja

Ida Salmi … naishuoltotarkkaaja

Onnen-Pekka on Edvin Laineen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1948. Sen on käsikirjoittanut Toivo Kauppinen. Komedian pääosia näyttelee kaksi aikansa lapsitähteä, Veli-Matti Kaitala ja Ritva-Leena Åberg. Kaitala esittää Pekka Aaltoa, varakkaan tuomarin suuren kartanon perinyttä poikaa, jota kartanossa asuvat tuomarinvainaan sisarukset yrittävät pelotella kummittelemalla. Laineella itsellään on elokuvassa ärisevän everstin roolin.

Näyttelijät

Veli-Matti Kaitala … Pekka Antero Aalto

Ritva-Leena … Raija

Mirjam Novero … Pekan täti

Edvin Laine … Eversti Kristian Björn

Aarne Laine … isännöitsijä Anton Honkala

Elna Hellman … Anna Kutanen

Elsa Turakainen … Hedvig Björn

Rolf Labbart … Frans Albert Björn, lähetystösihteeri

Verna Piponius … Raakel Björn

Siiri Angerkoski … Sofia Björn

Jalmari Rinne … asianajaja

Olga Tainio … nainen testamentinlukutilaisuudessa

Helge Ranin … kihlakunnantuomari Anders Björn

Jouko Nevalainen … Eka

Aino-Inkeri Notkola … opettaja

Matti Kuusla … koululainen

Pirkko Raitio … Maija

Kaarlo Wilska … väärän valan tehnyt mies

Aaltoska orkaniseeraa on suomalainen elokuva vuodelta 1949. Sen ohjaus on merkitty Edvin Laineen nimiin, mutta todellisuudessa siitä vastasi pääosin apulaisohjaaja Matti Kassila.

Elokuva on ajankuva Suomen sodanjälkeisestä yhteiskunnasta. Tuotantoyhtiön tavoitteena oli taloudellisen tuloksen lisäksi tarjota pulaan ja synkkyyteen hieman piristystä soiton ja laulun avulla. Elokuva irvailee aikakauden asuntopulan ja asumisen ahtauden mutta myös rosvokoplan kustannuksella. Lisäksi elokuva nojaa lapsitähti Veli-Matti Kaitalan varaan. Kyseessä oli viimeinen Särkän tuottama Veli-Matti-elokuva

Näyttelijät

Elna Hellman … rouva Aaltonen, "Aaltoska", talonmiehen vaimo

Veli-Matti … Jukka Lehtinen

Hannes Häyrinen … rikosreportteri Lipponen, "Haukansilmä"

Kalle Viherpuu … talonmies Aaltonen

Ritva-Leena … Kaarina Hillevi Mäenpää

Pikku-Annika … Irmeli Lehtinen

Birger Kortman … Seppo Aleksanteri Mäenpää

Uuno Montonen … yövartija Vihtori Virtanen

Aarne Laine … johtaja Kallinen, salaseuran pomo

Arvo Lehesmaa … komisario

Pikku Ilona ja hänen karitsansa on vuonna 1957 valmistunut suomalainen mustavalkoinen elokuva. Elokuva on ohjaaja Jorma Nortimon viimeinen elokuva. Se perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen, jonka tuottaja T. J. Särkkä häneltä tilasi nähtyään lehdessä vakuutusyhtiön liikuttavan mainoskuvan lapsesta.

Elokuva suunniteltiin filmattavaksi jo jatkosodan aikana, Ilonan osassa Maire Suvanto, mutta sota-ajan hankaluuksien vuoksi tuotanto lykkääntyi 15 vuodella. Vain pari kohtausta ehdittiin kuvata vuonna 1942. Uuteen aloitukseen valittiin Ilonaksi kuopiolainen Riitta Hämäläinen.

Waltarin käsikirjoitukseen sisältyy uskonnollista symboliikkaa: Ilonan pelastaja alkujaksossa on karitsa, joka ääntelyllään havahduttaa Ilonan kotitaloa tarkastavan lääkintämiehen. Karitsa = Pelastaja = Jeesus Nasaretilainen. Samoin Ilona telkeää Paksulan tylyn emännän kellariin (= manala).

Elokuvan ikärajaa alennettiin, kun alusta poistettiin äidin kuoleman esittävä jakso. Tapahtumakulussa on poiston vuoksi pieni hyppy: lääkintämies saa käskyn "vilkaista" ja kohta hän on talon ikkunan luona huhuilemassa. Aiemmissa kuvissa katsoja on nähnyt äidin juoksevan aidalta pihaan ja räjähdyksen.

Elokuvan kohtauksessa, jossa kuvataan Vaasan läänin maaherran sodanaikaista tilaisuutta evakoille, on seinällä J. K. Paasikiven presidenttikuva, vaikka hänestä tuli tasavallan presidentti vasta sodan jälkeen.

Näyttelijät

Riitta Hämäläinen … Ilona Tarvainen

Sirkka-Liisa Wilén … Irene

Elsa Turakainen … rouva Orpana

Siiri Angerkoski … Paksulan emäntä/Kaupunki-Paksulan rouva

Pentti Siimes … Pentti Orpana

Matti Aulos … johtaja Orpana

Oke Tuuri … Paksulan isäntä/Kaupunki-Paksula

Aino Lehtimäki … Ilonan äiti

Mauno Hyvönen … Ilonan isä

Helge Herala … lääkintäkersantti

Kaarlo Wilska … autonkuljettaja-alikersantti