Ernest Hemingway - Ensimmäiset 49 kertomusta

Ensimmäiset 49 kertomusta

Merkkitapaus suomennetun maailmankirjallisuuden historiassa – Hemingwayn mestarilliset nuoruuden novellit täydellisenä, yhtenäisenä suomennoksena

Hemingwayn taiteen arvostetuimpia, kestävimpiä saavutuksia ovat novellit, joissa pääsee parhaiten oikeuksiinsa hänen mestarillinen tyylinsä. Se on hyvin yksinkertaista, niukkaa ja toteavaa; tärkeä osuus on iskevällä dialogilla joka vie tehokkaasti kerrontaa eteenpäin. Kirjailija on itse sanonut: ”Hyvä proosa on kuin jäävuori. Jäävuoren liikkeiden arvokkuus johtuu siitä, että vain kahdeksasosa siitä on näkyvissä, muu on näkymättömissä pinnan alla.” Siinä on myös Hemingwayn novellien suuruuden salaisuus: kaikkea ei sanota, kertomuksen ydin jää lukijan itsensä löydettäväksi.

Kolme Hemingwayn julkaisemaa novellikokoelmaa, In Our Time (1925(, Men Without Women (1927) ja Winner Take Nothing (1933) yhdistettiin 1939 kokoomateokseksi The First Fortynine Stories, johon otettiin lisäksi mukaan kuusi ennen julkaisematonta novellia. Tästä kokoelmasta julkaistiin 1958 21 novellin suomennosvalikoima Kilimandšaron lumet, ja nyt Ensimmäiset 49 kertomusta ilmestyvät täydellisenä, yhtenäisenä suomennoksena.

Kokoelman novellit liikkuvat Amerikan erämaissa, ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa, härkätaistelujen Espanjassa, Afrikan safareilla. Varhaisin kertomus on 1921 kirjoitettu ”Kaukana Michiganissa”, karhea pieni rakkaustarina; uusin taas vuodelta 1938 oleva ”Vanhus sillankorvassa”, kolmen sivun mittainen helmi, jonka Hemingway sähkötti lehdelleen ollessaan sotakirjeenvaihtajana Espanjan sisällissodassa. Kokoelman laajimmat novellit ovat myös elokuvina tunnetut ”Francis Macomberin lyhyt onnellinen elämä” ja ”Kilimanjaron lumet”, joissa länsimaisen ihmisen turhautuminen ja itseiva tuntuvat sietämättömän voimakkaina.