Espoo kirja Kylästä Lähiöön

Espoo-sarja Kylästä Lähiöön 1989 , Espoon kaupunginmuseon julkaisuja

LUKIJALLE

Espoolla on vaiherikas historia muinaisuudesta nykypäivään.

Ensimmäiset asukkaat ilmaantuvat Espooseen noin 9000 vuotta sitten. Tuolloin suuri osa nykyistä Etelä-Espoota on merenpohjaa ja Keski-Espoon nykyiset järvet merenlahtia. Asukkaat viettävät paimentolaiselämää siirtyen riistan, kala-apajien ja vuodenaikojen mukaan asuinpaikalta toiselle.

Keskiajalla korostuu Itämeren yhdistävä vaikutus. Vettä ja jäätä pitkin voi liikkua hel- posti kunnon tiestön puuttuessa. Espoon halki kulkee Turun - Viipurin maantie eli Suuri rantatie eli Kuninkaantie, joka kuitenkin nimestään huolimatta on lähinnä ratsupolku. Tuolloin Espoosta tunnetaan ainoastaan yksi kartano Gräsa. Suuria vauraita talonpoikien omistamia maatiloja on parisataa.

1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasan astuessa valtaan alkaa Ruotsi-Suomessa vaurau- den aika. Kuningas mm. perustaa mallikartanoita, joista käsin kansalle opetetaan uusia viljely, käsityö- ja elämäntapoja sekä kootaan verot. Vuonna 1556 perustetaan Espoon- kartano kuninkaankartanoksi siten, että Espoonkylän ja Mankinkylän 15 maatilaa yhdis tetään. Kartanon perustaminen tuo mukanaan etujen lisäksi suuria muutoksia alueen asukkaiden elämään. Pitäjän paras viljelysmaa riistetään yleisen edun nimissä omistajil- taan kruunulle, tilat joita on monen sukupolven ajan perinteisesti viljelty pyyhkäistään pois, rakennukset puretaan, asukkaat muuttavat uusille asuinsijoille Kirkkonummelle ja sukulaiset joutuvat eroon toisistaan.

Talonpojat menettävät itsenäistä asemaansa 1600-luvulla ja joutuvat vuokraviljelijöiksi vanhoille sukutiloilleen, kun kruunu muodostaa maatiloista kartanoita ja antaa ne lahjoi- tusmaina säätyläisille. 1600- ja 1700-luvuilla sodat ja kulkutaudit koettelevat espoolaisia ja useita tiloja merkitään veroluetteloihin varattomiksi. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Helsingin vaikutus alkaa näkyä huomattavana Espoossa. Kasvava pääkaupunki tarjoaa työpaikkoja, markkinapaikan tuotteille ja rakennusmateriaalille. Muuttovirta teollistu- vaan Helsinkiin alkaa 1890-luvulla. Pitkänsillan pohjoispuolella asuvasta työväestöstä valtaosa on kotoisin naapuripitäjistä.

1950-luvulta lähtien Espoo on kokenut huomattavan muutoksen. Vuonna 1950 Espoos- sa on 25 200 asukasta, vuonna 1970 jo 96 600 asukasta ja vuoden 1989 alussa 167 737 asu- kasta. Rakentaminen on muuttanut Espoon maalaispitäjästä suurkaupungiksi. Kotiseutu- tunteen luominen on erityisen tärkeä Espoon kaltaisessa muuttovoittoisessa kaupungissa.

Fil kand. Marja-Leena Ikkala kuvaa teoksessaan mielenkiintoisesti Espoon vaiheet muinaisuudesta nykyaikaan. Museo- ja kotiseutulautakunta uskoo, että teos löytää kiin nostuneen lukijakunnan ja edistää asukkaiden kotiseuturakkautta ja harrastusta asuin- alueen historiaan.

Museo- ja kotiseutulautakunta kiittää fil kand. Marja-Leena Ikkalaa, Espoon kaupun einmuseon henkilökuntaa ja kaikkia niitä, jotka ovat toiminnallaan vaikuttaneet teoksen onnistumiseen.

Espoossa 1.11.1989

Espoon kaupungin museo- ja kotiseutulautakunta

Paikkakuntakirja Espoo