* Final Fantasy XII PS2 PAL CIB Lue Kuvaus

Kuvienmukainen. Pelin taistelut käydään reaaliajassa samalla ruudulla kuin muutkin pelitapahtumat. Tässä suhteessa se eroaa merkittävästi aiemmista yksinpelattavista Final Fantasy -peleistä ja muistuttaa FF XI peliä. Pelissä ei ole lainkaan satunnaisia taisteluja, vaan kaikki viholliset sijaitsevat etukäteen määrätyillä paikoilla pelialueilla. Koska pelaaja pääsääntöisesti näkee viholliset jo kauempaa, voi hän halutessaan pyrkiä välttämään taistelua. Kaikki olennot eivät myöskään ole vihamielisiä, mutta puolustautuvat pelaajan mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Taistelussa pelaajan ohjauksessa on korkeintaan kolme hahmoa, mutta pelissä on myös vierailevia erikoishahmoja, jotka liittyvät pelaajan puolelle ja joita ei voi itse ohjata. Pelaaja voi vaihtaa taistelevia hahmoja reserviin ja päinvastoin myös kesken taistelun. Taistelussa pelihahmot toimivat tekoälyn varassa pelaajan antamien ohjeiden mukaisesti. Pelaaja voi määrittää ehtoja, joilla tietty toiminto suoritetaan, ja valita suoritettavan toiminnon hahmon osaamien kykyjen listasta. On esimerkiksi mahdollista määrätä hahmot käyttämään aina tulitaikaa heikoimpaan paikalla olevaan vihollishahmoon. Pelissä näitä ehtoja kutsutaan ”gambiiteiksi”. Halutessaan pelaaja voi myös antaa yksittäisiä käskyjä taistelussa, jotka kumoavat tekoälyn ohjeet. Pelisarjan tunnusmerkkeihin lukeutuva kutsutaikuus on mukana myös tässä pelissä. Kutsuttavia olentoja kutsutaan FF VI:n tavoin ”espereiksi”, ja saadakseen sellaisen pelaajan täytyy ensin voittaa se taistelussa. Taistelussa kutsuttu esper korvaa muun ryhmän, ja pelaaja ohjaa vain esperin kutsunutta hahmoa esperin taistellessa tekoälyn ohjauksessa. Kutsu päättyy, mikäli jompikumpi hahmoista kaatuu taistelussa. Toinen hahmojen erikoiskyky ovat hahmokohtaiset ”quickening”-erikoisiskut, jotka pysäyttävät taistelun iskun ajaksi. Näitä iskuja on myös mahdollista yhdistellä pitkien ketjujen aikaansaamiseksi, ja jos ketjuissa on oikea vähimmäismäärä tietyn tasoisia hyökkäyksiä (tasoja on kolme), muodostuu ketjun lopuksi kaikkia kohteena olevan vihollisen lähellä olevia muita vihollisia vahingoittava taikasinetti. Esimerkiksi jos ketjussa on kolme ensimmäisen tason hyökkäystä, muodostuu Inferno-sinetti. Maailma nimeltä Ivalice. Ivalicen kaksi suurinta keisarikuntaa, Archadia ja Rozarria, olivat olleet sodassa jo vuosia ja niiden välissä olevat kaksi pientä kuningaskuntaa, Dalmasca ja Nabradia, olivat nyt joutumassa mukaan tähän konfliktiin. Pelin introjaksossa Dalmascan pääkaupungissa Rabanastressa vietetään Dalmascan prinsessa Ashen ja Nabradian prinssi Raslerin häitä samalla kun sota heidän ympärillään vain kasvoi. Pian häiden jälkeen Archadia valtasi Nabradian ja nyt lähestyi uhkaavasti Dalmascaa. Dalmascan kuningas Raminas käski turvata Nalbinan linnoitus, jotta Archadian eteneminen pysähtyisi. Basch fon Ronsenburg ja Rasler lähtivät komentajiksi. Mutta Nalbinan turvaaminen ei auttanut mitään, sillä Archadian sotavoimat olivat moninkertaiset Dalmascaan verrattuna. Taistelu päättyi nopeasti ja Rasler sai surmansa. Tämä oli Ashelle kova isku.