Otava 1972, bid., 256 s., siisti pokkari, selässä vähäistä lukutaitosta.

Iloinen tiede (saks. Die fröhliche Wissenschaft), on filosofi Friedrich Nietzschen teos. Se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1882. Nietzsche täydensi teosta viidennellä kirjalla, alkulauseella ja epilogilla vuonna 1887.Teoksen on suomentanut J. A. Hollo, säkeiden suomennokset ovat tehneet Aarno Peromies ja Toivo Lyy. Suomennoksen on julkaissut Otava 1963.

Teos on kuuluisin Nietzschen keskikauden teoksista, joissa painottuu luonnontieteellinen ajattelu. Nietzsche esittää ensimmäistä kertaa kuuluisan teesinsä Jumalan kuolemasta. Uudenaikaisessa kulttuurissa tietoa ja arvokäsityksiä ei ole enää perusteltua johtaa kristillisen ajattelutavan mukaisesta tuonpuoleisesta lähteestä. Ilmiöt ovat luonnollisten ja historiallisten tapahtumakulkujen tuotteita, joten niitä on selitettävä naturalistisesti.Teoksessa esitetään myös ikuisen paluun ajatus.[2]

Termi ”iloinen tiede” viittaa runouteen ja musiikkilyriikkaan. Termi gai saber on peräisin Provencesta 1200-luvulta.