Georg Simmel: Rahan filosofia

Pehmeäkantinen, 208 sivua, Doroga, Turku, 1997. Kannessa pieni pintarepeämä. Harvinainen suomennos.

Wikipedia:
Georg Simmel (1. maaliskuuta 1858 Berliini, Saksa – 28. syyskuuta 1918, Strasbourg, Saksa) oli saksalainen sosiologi ja filosofi. Sosiologina hän oli tieteenalan ensimmäistä sukupolvea maassaan, ja filosofina hänet voidaan lukea saksalaisen elämänfilosofian (Lebensphilosophie) edustajiin. Hänen vanhempansa olivat kumpikin taustaltaan juutalaisia, mutta hänen isänsä oli kääntynyt katolilaiseksi ja äitinsä luterilaiseksi.

muokkaa
Simmelin mukaan rahataloudessa henkilön ja esineellisten suhteiden yhteenkuuluvuus katkeaa. Raha on nimittäin puhtaasti objektiivinen ja laaduton tekijä, joka tulee tähän väliin. Raha on väline, joka luo henkilön ja omaisuuden välille etäisyyttä. Raha on siis ilmestynyt omaisuuden ja omistajan väliin siten, että se erottaa ja yhdistää. Raha antaa sekä omaisuudelle että omistajalle uudenlaisen itsenäisyyden suhteessa toisiinsa. Raha tekee Simmelin mukaan kaikesta taloudellisesta toiminnasta persoonatonta ja voimistaa henkilökohtaista itsenäisyyttä ja riippumattomuutta.[16]
Simmel teoretisoi rahan olevan sävytöntä ja persoonatonta. Sen avulla mitataan yhä erilaisempia asioita, mikä tekee rahasta käyttökelpoisen välineen.[17] Raha myös yhdistää uusia ihmisryhmiä, jotka eivät muuten olisi yhteydessä toisiinsa. Simmel toteaa, että vasta raha on opettanut ihmiset liittymään yhteen tavalla, joka takaa yksilöllisyyden ja erilaisuuden.[18]
Simmel tarkastelee rahan yhdistävää ja erottavaa vaikutusta kirjoituksissaan. Raha sisältää aina viittauksen myös muihin ihmisiin, koska rahaan sisältyy ajatus, että sillä saa jotakin muilta vastineeksi. Rahaa ei näet voi hyödyntää välittömästi, vaan nykyajan ihminen on riippuvainen useista toimittajista, joilta saa rahaa vastaan jotakin. Raha on eriyttänyt tuotannon siten, että nykyään ihmiset ovat kasvavassa määrin sidoksissa toisiinsa. [19]
Toisaalta raha saa Simmelin mukaan ihmisten suhteista kuitenkin aikaan kapea-alaisia ja väistämättömiä. Raha takaakin laajan sijan yksilöllisyydelle ja sisäiselle riippumattomuudelle. Ihmiset ovat rahan myötä kieltämättä riippuvaisia toisistaan, mutta toisaalta eivät enää yksittäisistä ihmisistä (kuten määrätystä toiminnasta). Simmel siis kiinnittää huomion siihen, että rahalla voi hankkia haluamansa hyödykkeen kenties useammaltakin henkilöltä, jolloin ostaja ei ole riippuvainen yksittäisestä henkilöstä. Tämän Simmel näkee johtavan vieraantumiseen ja yksilöllisyyden korostumiseen.[20]
Simmel kritisoi sitä, että yhä useampien asioiden katsotaan olevan pelkästään rahalla mitattavissa. Tämän hän näkee olevan harha, koska kaikkia puolia ei pystytä ilmaisemaan rahassa. Simmelin mukaan raha on pelkkä väline eikä itseisarvo.[21] Simmelin mukaan raha on yksi modernin elämän välineistä, jotka tuovat tarkkuutta ja persoonattomuutta ihmisten väliisiin suhteisiin[22].