Gert Hofmann: Kino Apollo (sid. Tammi 1995)

Kovakantinen kansipaperilla

Gert Hofmann: Kino Apollo
Tammi 1995
Saksankielinen alkuteos: Der Kinoerzähler (1990)

Kirjailija Gert Hofmanin muistelmaromaani, jonka keskushahmona on hänen isoisänsä, värikäs ja omaperäinen persoonallisuus, on mitä elävin ja herkullisin kappale nyt 100 vuotta täyttävän elokuvan historiaa.
Isoisälle oli elokuva kaikki kaikessa. Hänen valtakuntansa oli Kino Apollo pienessä Limbachin kaupungissa 1930-luvun alun Saksassa. Siellä hän hoiti tärkeää ja taiteellisesti vaativaa tointa: selosti mykkäelokuvien tapahtumia yleisölle ja säesti niitä pianolla. Elokuva oli läsnä myös hänen arkipäivässään: joka keskustelun kommentiksi isoisällä oli joku filmstory ja suuret tähdet olivat hänelle melkeinpä rakkaampia kuin omat perheenjäsenet.
Mutta äänielokuva tuli väistämättä myös Limbachiin ja isoisä jäi työttömäksi. Hän pani toivonsa uuteen, nousevaan poliittiseen suuntaukseen ja lähti jopa lipunkantajaksi suurmielenosoitukseen Berliiniin. Mutta se kaikki jäi unholaan kun isoisä pääsi taas Apolloon, sai antaa elokuvalle koko elämänsä.