Gunnar Mattsson: LAPITIP tai PRINSSI tai SULOISESTA SUOMESTA

Huuto-/ostohinta  y h d e s t ä  kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Gunnar Mattsson: SULOISESTA SUOMESTAMME. Kuvittanut Kari Suomalainen. Suomentanut Mikko Kilpi. 1965 WSOY (toinen painos). 146 sivua. Sidottu kirja on täysin ehjä ja siisti eikä siinä ole merkintöjä, kansipaperit puuttuvat. Kirja on ollut kulttuurikodissa, jossa on tupakoitu.

Suloisesta Suomestamme (1965; Blott Finland finska sjöar har 1965) -pakinakokoelman suomenkielisen laitoksen alaotsake on Tuntematonta Suomen historiaa. Teos käsittelee Suomen historiaa aina vuoteen 2000 saakka, mitä kirjailija esipuheessaan myötä- ja vastenmielisille lukijoilleen perustelee sillä, että "minun historiani ei tulisi liian vanhaksi ennen kuin minä tulen liian vanhaksi. Toinen syy siihen että kirjani pysyttelee etupäässä nykyajassa on se että minä en pidä vanhasta historiasta. Historian on oltava tuoretta." Mattsonin historia, joka alkaa miljoonan vuoden takaa mutta pysyttelee pääasiassa (1960-luvun) nykyajassa, on todella tuoretta ja sen tulkinnat sekä teräviä että hauskoja. Terävyyttä ja hauskuuttakin lisäävät Kari Suomalaiset piirroskuvat, jotka havainnollistavat 1960-luvun suomalaista elämänmuotoa ja osaltaan vähän ennakoivat tulevaa historiaa 1990-luvulle asti.

2. Gunnar Mattsson: PRINSSI. 1967 WSOY (neljäs painos). Piirroskuvitus: Henrik Tikkanen. Suomentanut Mikko Kilpi. 106 sivua. Sidottu kirja on täysin ehjä ja siisti eikä siinä ole merkintöjä, kansipaperit puuttuvat. Kirja on ollut kulttuurikodissa, jossa on tupakoitu.

 Prinssi (1966; Prinsen 1966) on paitsi aurinkoinen ja onnellinen kertomus sairauden voittaneesta uudesta elämästä, kertomus lapsesta ja isyydestä, perheestä ja rakkaudesta. Kukaan kirjan henkilöistä ei ole mielikuvituksen tuotetta, vaan kaikki yhtäläisyydet todellisten henkilöiden kanssa ovat tahallisia. Oikeastaan me jo tunnemmekin prinssin, vaikka hän oli piilossa äitinsä sydämen alla silloin kun luimme "Prinsessaa". Tässä kirjassa hän nauraa ja itkee, hapuilee käsillään palloa tai television nappulaa, ryömii taka- ja etuperin, tekee sinnikkäitä kävely-yrityksiä. Hänen hiuksensa ovat pehmeät kuin sade, sääret muistuttavat nyöritettyä makkaraa enemmän kuin nyöritetty makkara. Peppu on hyvin pieni ja siinä on hymykuoppa. Kun prinssi syntyi, silloin syntyi myös isä, uusi mies joka ei koskaan väsy leikkimästä. Mutta poika väsyy joskus häneen. Isällä on ikävä kun hän nukkuu. Kun pikkumies oli viiden kuukauden ikäinen, he aloittivat kahdenkeskiset kävelyretket ilman lastenvaunuja. Ja isä osti itselleen sellaisen paidan, jota vasten prinssi mielellään painoi poskensa. Gunnar Mattsson paljastaa koko maailmalle hellät tunteensa kertoessaan oman poikansa ensimmäisestä vuodesta. Hän sanoo saaneensa uudenlaista mielenrauhaa ja uusia ajatuksia. Hän tuntee itsensä hieman viisaammaksi. 

3. Gunnar Mattsson: LAPITIP. Suomentanut Mikko Kilpi. 1965 WSOY (neljäs painos). 195-sivuinen sidottu kirja, ehjä ja siisti, ei merkintöjä, ei kansipaperia. (Kirjassa ei ole kuvitusta.)

Lapitip (1964; Lapitip 1964) on Gunnar Mattssonin ensimmäinen romaani ja ensimmäinen aviomiehen ja isän kirjoittama omaelämäkerrallinen kuvaus perheestään (Lapitip´ia seurasivat Prinsessa 1965 ja Prinssi 1966). Kirjailijan poika – kirjan "hän" – on viisivuotias ja tytär on vauva. Isä sekä jakaa arkipäivää että seuraa, havainnoi, hämmästelee miten toimii ja ajattelee tämä nimenomainen viisivuotias. Kirjansa lopussa Gunnar Matsson kirjoittaa: "Tarkkasilmäinen lukija huomaa ehkä, että kirjasta puuttuu jotakin. Kirja omistetaan tietysti tälle puuttuvalle henkilölle."

" – Minä olen viisi vuotta, täytän kohta kahdeksan, hän sanoo.
– Enkä minä ole koskaan ollut pieni. Minä olin viisi vuotta jo silloin kun minä synnyin.
Mutta häntä ei kuitenkaan kohdella isona ja hän on vihainen kun hänen pitää pestä kasvonsa vaikka minä vain ajan parran omilta kasvoiltani. (...)
Hän elää ikäkautta, jolloin ei vielä olla kunnolla juurruttu yhteiskuntaan; ikäkautta, jolloin koti on toisinaan liian pieni samalla kun maailma on liian suuri. (...) "

"Jos lukijalla on, on ollut tai tulee olemaan viisivuotias lapsi tai hän on joskus itse ollut viisivuotias,  eläytyminen lapsen maailmaan – ja vähän kasvatukseenkin – tuo hänelle kirjan kertomusten kautta monenlaista ajattelemista." – m-i

puuttuva kansipaperi:

Gunnar Mattsson (1937 Helsinki – 1989 Helsinki) oli suomenruotsalainen sanomalehtimies ja kirjailija. Pakinakokoelmissaan Ruotsalaiset vastatuulessa (1963), Suomalaiset myötätuulessa (1964) ja Suloisesta Suomestamme (1965) hän kuvaa ruotsalaisuutta, suomalaisuutta ja Suomen historiaa. Mattssonin tunnetuimmat teokset ovat hänen vaimostaan ja lapsestaan kertovat Prinsessa (1965) ja Prinssi (1966).

Henrik Tikkanen (1924 Helsinki – 1984 Espoo) oli suomenruotsalainen kirjailija ja taiteilija. Hän toimi pakinoitsijana ja piirtäjänä Hufvudstadbladetissa vuodesta 1947 ja Helsingin Sanomissa vuodesta 1967. Lisäksi hän kirjoitti mm. matkakirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Piirtäjänä Tikkanen tunnetaan ohuella tussilla tehdyistä Helsingin maisemista, naisvartaloista ja aforismeja kuvittavista nopeasti piirretyistä kasvokuvista.