Gustav Meyrink - Golem *kauhukirjallisuuden klassikko

Golem (saks. Der Golem) on Gustav Meyrinkin yliluonnollinen kauhuromaani, joka ilmestyi alkujaan jatkokertomuksena Die Weissen Blätter -lehdessä vuosina 1913–1914. Yhtenäisenä kirjana se julkaistiin vuonna 1915. Tyylillisesti teos sekoittaa naturalismia ja symbolismia, ja tarina yhdistelee rikosromaania, kauhua sekä synkän humoristista satiiria. Keskeisiä teemoja ovat hulluus, okkultismi, kabbala ja antisemitismi.

Golem sijoittuu Prahan gettoon noin vuonna 1890 ja kertoo joukosta kaupungissa eläviä juutalaisia. Golemiksi kutsuttu olento saapuu kaupunkiin kolmesti vuosisadassa tuoden mukanaan tuhoa ja pelkoa. Romaanin päähenkilö on Athanasius Pernath -niminen psyykkisesti sairas mies, joka tarinan aikana todistaa erilaisia mystisiä tapahtumia ja ilmestyksiä. Varsinaista jatkuvaa juonta romaanissa ei ole, vaan kerronta koostuu irrallisista, symbolitasolla liikkuvista episodeista. Getto kuvataan oudoksi ja painostavaksi paikaksi, jonka rakennukset ovat tietoisia ja pahantahtoisia. Golem itse ei esiinny tarinassa juuri lainkaan vaan toimii geton tunnelman ja hahmojen alitajuisten pelkojen symbolina.

Vaikka juutalaisuus on teoksessa vahvasti läsnä, Meyrink ei itse ollut juutalainen. Innoituksen romaaniinsa hän sai Prahassa viettämistään vuosista ja omista salatieteellisistä tutkimuksistaan. Teoksessa kuvataan tarkasti noin vuoden 1890 Prahaa, mistä teosta tuoreeltaan myös ylistettiin. Golemin kuvaama outojen ilmiöiden ja yhteiskunnallisen satiirin lävistämä Praha vaikutti moniin myöhempiin kirjailijoihin, tunnetuimpana Franz Kafkaan. Teoksen kuvitti vuonna 1916 juutalainen Hugo Steiner-Prag, jonka ekspressionistisia Golem-litografioita pidetään hänen parhaina töinään.

Golemia myytiin vuoteen 1922 mennessä satoja tuhansia kappaleita. Arvostelut olivat enimmäkseen myönteisiä, joskin kirjaa myös kritisoitiin vaikeaselkoisesta juonesta ja kerronnasta. Äärioikeiston lehdissä Golemia syytettiin juutalaiseksi propagandaksi ja kirjaa jopa vaadittiin kiellettäväksi. Sittemmin teosta on pidetty sekä juutalaisvainojen symbolisena kuvauksena että antisemitistisenä loukkaavien stereotyyppien sarjana. Juutalaisia kirjailijoita on kuulunut niin ylistäjiin kuin arvostelijoihinkin. Muissa tulkinnoissa teosta on pidetty surumielisenä hyvästijättönä modernisaation myötä katoavalle vanhalle Prahalle, yhteiskunnallisena romaanina kasvottomasta byrokratiasta ja köyhyydestä tai psykoanalyyttisenä kertomuksena traumojen kohtaamisesta ja todellisen minän löytämisestä.

Lue lisää >>