Hannu Aho - Visto (rappiotaiteilijaromaani)

Tässä oli kirja, joka saa palaamaan ajassa taaksepäin ja pohtimaan omaa suhdettaan taiteeseen.

"Visto" on kai täkäläistä (lappilaista) murretta ja tarkoittaa jotain inhottavaa ja vastenmielistä. Tämä kirjakin on vähän visto, koska se kuvaa raadollisella tavalla gallerioiden takaista taidemaailmaa; maailmaa, jossa jokaisella on oma kuplansa ja näkemyksensä ja hillitön halu tulla suuremmaksi ja tuntea itsensä tärkeämmäksi kuin onkaan. Pääosassa on Visto, itseään etsivä kuvataiteilija, joka harhailee teennäisissä ja rappioituneissa taiteilijapiireissä etsimässä tulevaisuudelleen suuntaa. Viston elämästä puuttuu kiintopisteen lisäksi luovuuden palo, eikä kanssataiteilijoiden parissa vietetty aika ja taiteen ammattilaisten elämästä tehdyt havainnot ole omiaan kipinää sytyttämään. Tästä huolimatta, rahakkaan taideharrastaja Pellisen sponsoroimana, Visto onnistuu nousemaan ihmisten tietoisuuteen ja ylenee köyhästä amatöörituhertajasta myyväksi ammattitaiteilijaksi. Lopullisen valaistumisen Visto kokee kuitenkin vasta sen jälkeen, kun menettää äitinsä ja isänsä, ja muuttaa perintömökkiin maalle. 

"Muistin Palermon slummin ja käsitin kuvanneeni pelkkää seurausta kaiken läpivittumaisuudesta ja umpikieroudesta, nyt ajattelin muuttaa aiheeni ja yrittää tajuta miksi tämän maailman ilmaakin on vaikea hengittää." Hannu Aho/Visto

Täytyy sanoa, ettei tämän kirjan lukemisen jälkeen tee mieli puhua kenellekään. Jos minun höpötyksiäni arvioidaan yhtä julmasti kuin Visto arvioi lähimmäistensä jaarituksia, on parempi olla ihan hiljaa. Visto on pohjimmiltaan surullinen, tappavan itsekriittinen ja itsetuhoinen päähenkilö, jota ymmärtääkseen lukijankin on täytynyt uida syvissä vesissä. Jatkuva ryyppääminen ja rujo kielenkäyttö alkoi kirjan loppupuolella jo tympiä, mutta Viston tuskaan ja turhautumiseen, henkiseen hapenpuutteeseen, pystyy samaistumaan täysin. 

hakusanoja: kalervo palsa kuriton käsi vexi salmi irwin ranta-ravintola alkoholismi narsismi taitelijamyytti itsetuhoisuus