Harpatinvaaran Korpraali

Aimo Ojanen, Gummerus 2008
115 sivuinen kirjanen , kertomus eräästä pohjoiskarjalaisesta 7. Divisioonan sotilaasta.
Kirjoittajan vaimon Enon Vilho Laakkosen nuoruuden ja sota-ajan kokemuksista

Signeerattu A. Ojanen Lasselle 1.4.2008

Hakusanoja : sotahistoria sotakirja sotaromaani ensimmäinen toinen maailmansota vapaussota talvisota jatkosota Harpatinvaaran korpraali Lahden rikospoliisin päällikkö (evp.) Aimo Ojanen on kirjoittanut Pohjois-Karjalasta kotoisin olevan vaimonsa enon Vilho Laakkosen nuoruuden ja sota-ajan kokemuksista merkittävän kirjan. Aluevaltaus on hänelle uusi, sillä aikaisemmat Ojasen teokset ovat olleet poliisiaiheisia. Usein kovissa taisteluissa jäi asioiden kirjaaminen puutteelliseksi. Vilho Laakkonen kirjoitteli asioita muistiin jo varusmiesaikanaan ja sitten 7. divisioonan tykistössä Värtsilästä Syvärille ja takaisin. Samassa divisioonassa taisteli hänen lankonsa Otto Tillaeus ja lukuisa määrä tuttuja kotipitäjän miehiä. Velimies Einar palveli Ratsuväkiprikaatissa ensin Tolvajärven suunnalla ja myöhemmin Karjalan Kannaksella. Kirjoissa kotirintaman osuus on jäänyt toisinaan vähemmälle, mutta Vilho on arvostanut sen kestämistä yhtä hyvin kuin taistelukentillä olevienkin sitkeyttä. Kotijoukot tukivat häntä, Einaria ja Ottoa ahkerasti kirjein, kortein ja paketein koko sodan ajan kaiken oman puutteensa keskellä. Veljesten evakossa Pohjanmaalla talvisodan aikaan olleen sisaren Lainan perheen asuintalo paloi tuhkaksi Nesterinsaaressa kesälla 1942. Kirjassa tuodaan esiin myös lapsen näkemys evakkomatkaan, tulipaloon ja sotaan. Desantteja liikkui kotipitàjässä ja epävarmuus tulevaisuudesta näkyi kaikkien kasvoilta. Entä miten selvisi korpraali Vilho Laakkonen Syvärin reissusta? Alun perin lähes 15 000 miestä käsittäneen divisioonan tappiot sotaretken aikana olivat 12 800. Mielenkiintoinen tarina menetetystä nuoruudesta Suomen kohtalon hetkinä on to- tuudenmukainen ja se näkyy myös Aimo Ojasen vankassa tekstissä.