Karisto kovakantinen teos suojapaperein

1.p 2020

Ei omistetta, puhdas

Siihen, miksi tartuin tähän kirjaan, on kaksi syytä:
– Kirjan nimi: Ei saa elvyttää on niin naseva ja niin omakohtainen, kun olen sitä aina perillisilleni tolkuttanut, että jos niin kävisi, niin ei!
– Kirjailija Heidi Mäkisen Ei saa mennä ulos saunaiholla oli niin ihana, että oli pakko saada tietää, mitä hän on nyt saanut aikaiseksi.

Tämä kirja esittelee heti aluksi Aurin, kasikymppisen naisen, joka on viisas ja itsenäinen. Hän on omistautunut elämässään hammaslääketieteelle ja siinä sivuun ovat jääneet mies ja tytär. Auri on aina elänyt itsenäistä elämää ja ollut se, joka päättää siitä, mitä tekee. Nyt hän on vanha, riippuvainen muista.

Tytär Tekla käy hänen luonaan päivittäin. Lääkärin ominaisuudessa hän ei hoida äitiään, mutta laittaa pillerit dosettiin. Suhde on molemmin puolin hyvin etäinen ja vailla mitään lämpöä. Auri ei ole koskaan ollut mikään äiti-tyyppi, eikä osaa sitä nytkään, vaikka jossain syvällä mielen pohjukassa ehkä tahtoisikin.

Auri tapaa Natalian, nuoren naisen, jonka Auri vaan päättää ottaa ensin kaveriksi, avustamaan tärkeässä tehtävässä. Lopussa suhde on ystävyyttä. Natalia on täysin erilainen ja eri piireistä kuin varakas Auri ja se antaakin kirjassa lukijalle herkullisia paikkoja.

Ei saa elvyttää on ajatuksia herättävä; siinä on sopivasti huumoria ja kyllä – myös herkkyyttä. Parasta on kuitenkin kahden naisen välinen ystävyys, ikäerosta huolimatta.