Seppo Heikinheimo: Aarre Merikanto: Säveltäjäkohtalo itsenäisessä Suomessa

WSOY, 1985; kovakantinen kirja kuvakannella; 257 sivua; runsas kuvamateriaali
Käytetty kirja, mutta siisti ja hyväkuntoinen.
HINTA: 6 euroa + toimituskulut pakettina 6 euroa = 12 euroa (HUOMIO: Samaan pakettiin mahtuu halutessa vielä muitakin saman myyjän kohteita yhteisillä toimituskuluilla.TAI huutoturvapakettina hinnaston mukaan
TEE NÄIN: Valitse joko huutoturva TAI osta suoraan myyjältä ilman huuturvamaksua. Saat myyjän sähköpostiosoitteen ja tilinumeron. Maksa kirja ja toimituskulut, niin myyjä lähettää kirjan ja saat paketin seurantakoodin, kun maksu on tullut perille. Voit myös pyytää myyjältä laskun. (Jos ostat samalla useamman saman myyjän kirja, niin älä maksa yksittäisiä kirjoja ennen kuin koko paketin sisältö on selvä.)

Säveltäjä Aarre Merikanto syntyi 12.6.1893. Hänen isänsä oli säveltäjä-urkuri Oskar Merikanto (1868-1924). Aarre sävelsi 18-vuotiaana vuonna 1912 ensimmäisen oopperansa Helena Jalmar Finnen librettoon. Merikanto opiskeli Leipzigissa vuosina 1912-14
Max Regerin johdolla, ja palattuaan Suomeen Merikannolla oli Helsingissä ensimmäinen sävellyskonsertti 10.11.1914. Konsertti sai niin innostuneen vastaanoton, että se uusittiin muutaman päivän päästä. Merikanto jatkoi sävellysopintojaan Moskovassa vuonna 1915 Sergei Vasilenkon johdolla.
Vuonna 1918 Merikanto osallistui vapaussotaan ja jäi punaisten vangiksi. Merikannon kolmannesta sävellyskonsertista 30.11.1918 lähtien hänen musiikkinsa sai pääosin erittäin tylyn ja ymmärtämättömän vastaanoton. Joko teokset jäivät täysin esittämättä - surullisimpana esimerkkinä Merikannon pääteos Juha-ooppera (1920-22) – tai ne saivat vastaansa happaman välinpitämättömän kritiikin.

Tästä kaikesta huolimatta Aarre Merikanto sävelsi 1920-luvun kuluessa komean sarjan kypsän omaperäisiä teoksia, joiden on nähty muodostavan yhdessä Väinö Raition (1891-1945) ja Ernest Pingoudin (1887-1942) samanaikaisen tuotannon kanssa ensimmäisen suomalaisen modernismin aallon musiikissa. Merikannon tärkeimpiä 1920-luvun teoksia ovat orkesteriteokset Fantasia (1923), Pan (1924), Sinfoninen harjoitelma (1928) ja Notturno (1929), sekä Ekho (1922) sopraanolle ja orkesterille, Viulukonsertto nro 2 (1925) ja Schott-kustantamon palkitsema Konsertto yhdeksälle soittimelle (1925).

1930-luvun alusta Merikannon sävellystyyli muuttuu vähemmän radikaaliksi ja tutumpiin sävellyskonventioihin tyytyväksi. Syitä voi olla useita: frustraatio ja kriisi torjutuksi ja hylätyksi tulemisen johdosta, 1920-luvun lopulla alkanut morfiinin käyttö, yleinen ajan hengen muuttuminen konservatiivisempaan suuntaan 1930-luvulla. Viime vuosina on Aarre Merikannon 1920-luvun jälkeinen tuotanto kokenut uudelleenarvioinnin, ja sieltä on löytynyt useita mainion musikanttisia teoksia, kuten uudet korkeatasoiset levytykset todistavat. Näistä teoksista voisi mainita Pianokonsertot nro 2 (1935-37) ja nro 3 (1955), sekä Scherzo (1937) orkesterille.

Aarre Merikanto oli sävellyksen professorina Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1951 kuolemaansa saakka. Merikannon johdolla ovat sävellystä opiskelleet mm. Einojuhani Rautavaara, Aulis Sallinen, Usko Meriläinen ja Paavo Heininen. Aarre Merikanto kuoli 28.9.1958. (Juha T. Koskinen)

hakusanat: suomalaiset säveltäjät elämänkerrat muistelmat musiikki musiikkihistoria historia henkilöhistoria 1918