Heikki Aittokoski LIHAVAN KOTKAN MAA - REPORTAASI BERLIININ TASAVALLASTA

Kustantajana on WSOY v. 1999, (1. painos), 305 sivua. Kirja on kovakantinen ja erittäin hyväkuntoinen (ei merkintöjä).

"Reportaasi Berliinin tasavallasta. Omintakeinen ja sujuva kuvaus nyky-Saksasta, arjen omituisuuksista, DDR:n perinnöstä ja kansallisen identiteetin problematiikasta."

"Joulukuussa 1998 olin kirjeenvaihtajana ensimmäistä kertaa sisällä Reichstagissa. Jättimäisen rakennuksen muutostyöt olivat loppusuoralla.

Kansanedustajat eivät vielä työskennelleet talossa, mutta liittopäivien silloinen puhemies, demaripoliitikko Wolfgang Thierse, järjesti medialle kummallisen ennakkonäytöksen.

Oli tullut aika paljastaa kotka.

Thierse kiipesi tellingille ja veti narusta, jolloin istuntosalin lattialle valahti iso harmaa peite. Sen alta paljastui – hurraa – 2,5 tonnin painoinen, yhdeksän metriä leveä ja seitsemän metriä korkea siivekäs.

Hahmo oli tuttu Bonnista, jonka parlamenttitalossa roikkui täsmälleen samanmallinen veistos. Die fette Henne, lihava kana, niin kuin saksalaiset sanoivat.

Kotka se silti oli. Ei siitä ollut epäselvyyttä. Voimakas eläin, mutta toisaalta niin kömpelörakenteinen, ettei sen voisi kuvitella iskevän kynsiään kehenkään.

Arkkitehti Foster olisi halunnut istuntosalin takaseinälle dynaamisemman siivekkään. Hän piirsi kymmeniä ellei satoja luonnoksia vaihtoehdoiksi, mutta Saksan kansanedustajat pysyivät tiukkoina.

Fosteria sapetti, lihava kotka pysyi.

Näin linnussa suurta symboliikkaa. Niin suurta, että kun vuonna 1999 kirjoitin Saksa-aiheisen kirjan, annoin sille nimeksi Lihavan kotkan maa. Alaotsikkona oli Reportaasi Berliinin tasavallasta.

Jälkikäteen luettuna Lihava kotka sortuu niin usein omaan nokkeluutensa, että tunnen myötähäpeää 28-vuotiasta itseäni kohtaan. Mutta reportaasikirjalla on myös vahvuutensa: se on 1990-luvun Berliinin pysäytyskuva, jota – toisin kuin ihmisen muistia – aika ei ole päässyt muokkaamaan."

Ostajalle postikulut tai nouto Helsingissä (esim. Lauttasaari).