Heikki Hallanoro: Perhosten nektaria (2022)

Heikki Hallanoro on oululainen laulaja/lauluntekijä ja muusikko, joka tekee juttujaan hieman erilaisilla kulmilla. Harvemmin muusikot tekevät musiikkiaan näin suoraan toisten kirjoista innoittuneena. Hallanoro on säveltänyt musiikkia jo kahdeksasta romaanista, joten kyse ei ole mistään ohikiitävästä ideasta.
Perhosten nektaria on pitkäsoiton lisäksi myös Hallanoron itsensä kirjoittama kirja.

Harvoin tulee vastaan albumia, joka olisi yleisilmeeltään yhtä surumielinen kuin Heikki Hallanoron kolmas pitkäsoitto ”Perhosten nektaria” on. Hallanoron matala ääni, jolla hän tulkitsee sydäntä raastavia sanoituksia, ei ole hilpeimmästä päästä, ja kun hänen tulkintansa saa tuekseen yksinkertaiset, jopa kolkot äänimaisemat, ovat tuntemukset levyä kuunnellessa hyvinkin moninaiset.

Pitkäsoiton alkuun on sijoitettu sanoituksiltaan sen arvoituksellisimmat teokset, jotka edustavat samalla albumin reippaampaa osastoa. Kolmesta ensimmäisestä kappaleesta ”Onnenkukkuloilla” erottuu erityisen hyvin erikoisen äänimaisemansa ja lyriikoidensa puolesta, jotka vaikuttaisivat käsittelevän elämän rajallisuutta. ”Kuolinnaamioita” vetää kuulijan jo huomattavasti surumielisemmän ulosannin äärelle, ja sanoituksista paistaa epätoivo, joka tuntuu jo musertavalle. Jos kuulija luulee tässä vaiheessa albumia, ettei tunnelma voi muuttua enää lohduttomammaksi, joutuu hän myöhemmin toteamaan olleensa väärässä. ”Rakastan niin kauan kuin muistan” on tunnelmaltaan albumin painostavin ja lohduttomin teos. Sanoituksissa kuvaillaan koruttoman taidokkaasti muistisairauden riuduttamaa ihmistä.

Vaikka ”Perhosten nektaria” -pitkäsoittoa kuunnellessa tekisi mieli todeta koruttoman ilmaisun ja melankolian olevan albumin vahvuudet, ovat lyriikat kuitenkin albumin vangitsevin piirre.

Uusi, muoveissa oleva cd. Postikulut 2,9 e lisätään hintaan.

Voit yhdistellä nimimerkkiemme merluc, heleena44 ja belia777 ostoksia, jolloin postikuluissa tulee säästöä.