Heikki Kännö - Mehiläistie

Eräänä tavallisena päivänä New Yorkissa vuonna 1990 galleristi Walter Schusteriin iskee musertava tunne: kotona odottaa väärä ihminen. Todellisuuden rakenteessa on tapahtunut merkillinen muutos.

Asian selvittäminen alkaa kaukaa, keskeltä toista maailmansotaa Krimin jäisestä erämaasta, johon Luftwaffen syöksypommittajalentäjä Joseph Beuys on tehnyt liekehtivän pakkolaskun. Beuysin arvoituksen perässä näyttää roikkuneen vuosikymmenestä toiseen joukko metafysiikasta ja taiteesta kiinnostuneita natseja. Juttuun liittyvät tavalla tai toisella myös Itä-Saksasta paenneet fluxus-taiteilijat Dora Schuster ja Klaus Veit.

Ainoa, joka saattaa olla perillä kaikesta, on jänis, jonka korvaan ajatusveistoksiin erikoistunut shamaani on kuiskannut selityksen taiteensa mysteeristä.

Heikki Kännö (s. 1968) valmistui taidemaalariksi Turun piirustuskoulusta, minkä jälkeen hän on työskennellyt vapaana taiteilijana ja graafisena suunnittelijana. Mehiläistie on hänen moneen kirjallisuuspalkintoon ehdolla ollut ja kriitikoiden ylistämä esikoisteoksensa. Kännön toinen romaani Sömnö on sekin saanut erinomaisen vastaanoton.

* * *

Mehiläistie siis punoutuu taiteen, erityisesti saksalaisen modernin taiteen suurnimen Joseph Beyusin (1921-1986) ja 60-luvulla kukoistaneen Fluxus-taiteen ympärille. Yhdistetään tähän joukko okkultismiin ja sadismiin viehtyneitä natseja, Rudolf Steinerin antroposofiaa, Goethen filosofiaa sekä aivot sopivasti sekoittava annos aikamatkailua, niin saadaan älykäs ja riemastuttavan sekopäinen keitos hotkittavaksi. Mahtavinta tässä on taas se, että mitä hullummalta joku asia kirjassa tuntuu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä juuri se asia perustuu oikeaan ihmiseen tai tapahtumaan. Totuus on tarua ihmeellisempää ja Kännö osaa valjastaa hulluimmat totuudet tarinansa polttoaineeksi.