Herman Melville - Moby Dick (suomenkielinen)

”Ahab ehti nousta vain kaksi kolmannesta matkasta, kun hän vilkaisi märssypurjeen ja prammipurjeen väliseen vaakasuoraan aukkoon ja kiljaisi lokkimaisen kimeästi: "Tuolla se puhaltaa! - Tuolla se puhaltaa! Kyttyrä on kuin luminen kukkula! Se on Moby Dick!”

Moby Dick (engl. Moby-Dick) on Herman Melvillen romaani vuodelta 1851. Kirjassa valaanpyyntialus Pequodille merimieheksi pestautunut Ishmael, entinen opettaja, kertoo kapteeni Ahabin epätoivoisesta yrityksestä pyydystää valkoinen valas, Moby Dick. Teoksessa yhdistyy jännittävä seikkailukertomus, realistinen kuvaus 1800-luvun merimiesten elämästä valaanpyyntialuksella sekä syvällinen pohdiskelu hyvän ja pahan vastakkaisuudesta ja elämän tarkoituksen etsimisestä.

Teosta hyljeksittiin omana aikanaan. Vasta ensimmäisestä maailmansodasta palannut sukupolvi löysi Moby Dickin ja kohotti Melvillen eturivin amerikkalaisten kirjailijoiden joukkoon. Kirjan ensimmäinen versio ilmestyi Britanniassa nimellä The Whale. Kuukautta myöhemmin se ilmestyi Yhdysvalloissa, jolloin sen menekkiä yritettiin edistää vetävämmällä nimellä Moby-Dick.

Kirjassa esiintyvä valas on kaskelotti.

Kirjassa on toinenkin saalistuksen kohde: melankolinen Ismael -Melvillen omakuva- haluaa selvittää, mikä on ihmisen elämän tarkoitus ja tehtävä. Ahab jahtaa valasta, Ismael oman elämänsä merkitystä. Ismail on sivistynyt mies. Hän tuntee antiikin mytologian, kulttuurihistorian, Shakespearen ja Raamatun. Joonan tarinaa siteerataan jo ennen matkan alkua Isä Mapplen saarnassa. Herran tiet ovat tutkimattomat eikä kukaan voi mitään kohtalolleen.

Inhimillisellä tiedolla on rajansa. Merenalainen luonto säilyttää arvoituksensa.

”Vaikka minä kuinka ruotisin valasta, en siis pääse pintaa syvemmälle. En tunne valasta enkä tule koskaan tuntemaankaan”, Ismael kirjoittaa.

Herman Melvillen kuollessa hänen tuotantonsa oli lähes unohdettu. Nousu amerikkalaisten kertojien eturiviin alkoi 1920-luvulla, jolloin esimerkiksi D.H.Lawrence kirjoitti ylistävän esseen Moby Dickin futurismista. Melville pääsi vihdoin psykologisen realismin uranuurtajan Nathanael Hawthornen (1804-1894) rinnalle. Melville omisti Moby Dickin ihailemalleen Hawthornelle.

Moby Dick on väkevä lukukokemus, joka jää jotenkin levottomasti kytemään mieleen. Melville kuljettaa tarinaa taidokkaasti ja kirjan 135 luvusta jokainen on pituudeltaan optimaalinen. Lisäksi teoksessa on useita symbolis-allegorisia tasoja.