IKL silkkisuojus

Upea IKL:n silkkinen suojus, käyttötarkoitus vielä selvittämättä. Matti Kiilusen Sinistä ja Mustaa kirjakaan ei tunnista tätä esinettä.Tullut pappissuvulta, olisiko öylätti astian suojus?

Joka tapauksesa todella upea ja harvinainen IKL kohde!

 

Isänmaallinen kansanliike (ruots. Fosterländska folkrörelsen, lyhenne IKL[1]) oli suomalainen äärioikeistolainen ja fasistinen puolue, joka perustettiin 5. kesäkuuta 1932 Hämeenlinnassa jatkamaan lapuanliikkeen toimintaa.[2] IKL:stä tuli 1930-luvun merkittävin suomalainen oikeistoradikaali ryhmittymä, jolla oli enimmillään 100 000 jäsentä.[3] Toisin kuin lapuanliike, IKL pyrki pitäytymään laillisissa ja parlamentaarisissa menettelytavoissa. 

IKL vastusti kommunismia ja sosialismia, ja sen päämääränä oli Akateemisen Karjala-Seuran tavoin yksikielinen Suur-Suomi.[4] Talouspoliittisesti puolue oli korporatiivinen.[5] IKL:n kansainvälisiä esikuvia olivat Italian fasistit ja Saksan kansallissosialistit. Puolue julkaisi Ajan Suunta -nimistä lehteä, vuoteen 1936 sen nuorisojärjestönä toimi Sinimustat-järjestö ja sen jälkeen Mustapaidat-järjestö.

IKL osallistui ensimmäisen kerran vaaleihin vuoden 1933 eduskuntavaaleissavaaliliitossa Kansallisen Kokoomuksen kanssa ja sai 14 kansanedustajapaikkaa. IKL:n kannattajat olivat varakkaita maanviljelijöitä, opiskelijoita, keskiluokkaisia akateemisen koulutuksen saaneita ja pappeja. Toimittaja Sakari Virkkusenluonnehdinnan mukaan IKL:n kansanedustajat olivat eduskunnassa ”alituisessa käsirysyssä muiden puolueiden kanssa”. IKL alajärjestöineen lakkautettiin Moskovan välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944.[6]

IKL:n tavoitteista toteutuivat – tosin vasta vuosikymmeniä myöhemmin – tasavallan presidentin valinta suoralla kansanvaalilla ja kansalaisaloite. Nykyisessä tulopoliittisessa kolmikannassa – työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sekä hallitus – on piirteitä IKL:n korporatismista.[7]

Ideologia

Isänmaallinen kansanliike eli IKL oli lapuanliikkeen jatkaja ja henkinen perillinen.[8] IKL:n tärkein ero lapuanliikkeeseen oli pyrkimys toimia ainakin nimellisesti hallitusmuodon puitteissa, laillisesti ja väkivallattomasti. Lapuanliikkeen kohtalo osoitti, että yhteiskunnalla oli keinoja puuttua laittomaan toimintaan. IKL:stä tuli 1930-luvun merkittävin suomalainen oikeistoradikaali ryhmittymä, jolla oli enimmillään 100 000 jäsentä. Jäsenmäärä oli yhtä suuri kuin suurimmilla puolueilla.[3]

IKL:n ideologian ytimessä oli parlamentarismin vastustaminen. Sen näkökulmasta puoluepolitiikka johti hajaannukseen. Tavoite oli kansallinen yhtenäisyys, yksi puolue ja yksi vahva johtaja. Muita ideologisia juonteita olivat kommunismin vastustaminen, nationalismija maanpuolustuksen korostunut asema.[9] Italian fasismin tavoin puolueen tavoitteena oli niin sanottu kolmas tie marxilaisen ja porvarillisen vaihtoehdon välillä. Demokratia haluttiin korvata korporativismilla, jossa eduskunnan valtaa siirrettäisiin hallitukselle ja parlamentarismin sijasta valtaa käyttäisivät ammattikuntien edustajat. Diktatuurista ei puhuttu kuitenkaan ääneen.[5] Vaikka IKL korosti yhden vahvan johtajan periaatetta, sellaista liikkeellä ei ollut. Liikkeen johto oli kollektiivista.[10]

IKL:n esikuvia olivat Italian fasistit ja Saksan kansallissosialistit. Se toi suomalaiseen politiikkaan näkyvän sotilaallisen organisoitumisen, yhtenäiset asut ja järjestötunnukset.[5] Liike luonnehti toimintaansa ja järjestäytymistään sotilaallisella kielellä: ”Järjestömme varsinainen poliittinen taisteluyksikkö on ryhmä.” Liikkeen omassa järjestölehdessä kirjoitettiin, miten ”me olemme fascisteja”. Myöhemmin lehden laajoissa artikkelikokonaisuuksissa esiteltiin ideologiaa, joka sisälsi vaikutteita kansallissosialisteilta, antisemitismiä ja rotuoppia.[11] Italian Helsingin lähetystö pyrki saamaan IKL:n Italian fasistipuolueen vaikutuspiiriin toimittamalla sille italialaista fasismia ja Mussolinia esittelevää propagandamateriaalia. IKL:n aktiiveja oli mukana Italian lähetystön tukemassa Nuoret Italian Ystävät -järjestössä.[12][13]

IKL ja Ajan Suunta saivat Italian fascistisen puolueen lahjana Mussolinin pronssisen rintakuvan, jonka Mussolinin erikoislähettiläs On. E. M. Gray luovutti IKL:n keskustoimistossa 7. kesäkuuta 1935. Tilaisuudessa Vihtori Kosola piti vastaus- ja kiitospuheen. IKL:n järjestön lahjana Mussolinille vietäväksi luovutettiin muutaman viikon vanha karhunpentu ja lähettiläs Graylle itselleen nuijasodanaikainen tappara.[14]

Tärkein ero suomalaisen äärioikeiston ja Saksan kansallissosialismin välillä oli suhde uskontoon. Suuri osa Suomen papistosta oli IKL:n kannattajia, kun taas natsit korostivat germaanista uuspakanuutta ja ahdistelivat Saksan kirkkoa.[15] IKL:n taustalla oli myös lapuanliikkeen körttiläisyys, ja uskonnon ja kansallisuusaatteen yhteys oli liikkeen aatteelle keskeistä. IKL:n kannatus oli vahvaa herännäisseuduilla ja suuri osa puolueen kansanedustajista oli taustaltaan pappeja.[16] Liikkeen ideologia ja kannatus perustuikin nimenomaan aitosuomalaiseen arvomaailmaan.[17] IKL:n johto ja puolueen Ajan Suunta -lehti olivat julkisesti arvostelleet Saksan suorittamaa Tšekkoslovakian miehitystä, mikä vaikeutti myöhemmin jatkosodan aikana puolueen yhteistyötä Saksan kansallissosialistien kanssa.[18]

KATSO KAIKKI MYYNNISSÄ OLEVAT KOHTEENI SUORALLA LINKILLÄ :

https://www.huuto.net/haku/sellernro/2569191

Kalleimpiin kohteisiin voin ottaa vahdossa hyviä merkkejä tai muuta militariaa. Myös osamaksu käy kunhan asia sovitaan etukäteen.

 Tiedustelut:   Ismo Flink  050-5346225