Ilmari Krohn:Ikiaartehet CD(avaamaton)
Kuvaus
PILFINK JJVCD-190.Avaamaton muoveissa.Vähän on auki suojamuovi päädystä mutta levyä ei kyllä tuolta pois saatu.
Teoksen osat: Alkusoitto (7:44) ; I Ilojuhla (27:22) : II Katakombeissa (21:44) ; III Arenalle (32:51).
Kristillisen Taideseuran perustaja, kirjailija Hilja Haahti ja hänen puolisonsa säveltäjä, professori Ilmari Krohn tekivät taiteilijoina paljon yhteistyötä. Ensimmäinen suomalainen oratoria Ikiaartehet syntyi tämän työn tuloksena vuosina 1912-14. Oratorio kertoo roomalaisen upseerin Mariuksen ja kristityksi kääntyvän ylimysnaisen Clelian traagisesti päättyvästä rakkaudesta.
Säveltäjä Jaakko Kortesharju ja urkuri Markus Malmgren ovat sovittaneet teoksen orkesteriosuuden uruille. Elina Rantamäki, sopraano, Ursula Hynninen, altto, Jarno Lehtola, tenori ja Markku Nuotio, basso sekä Kamarikuoro Wähäpaimen ja Kamarikuoro Vox Lapsus esittivät oratorion Olarin kirkossa toukokuussa 2013 Martti Laitisen johdolla.
Ilmari Krohnin Ikiaartehet on ensimmäinen suomalainen oratorio. Tekstin kirjoitti Krohnin puoliso Hilja Haahti. Krohn ja Haahti vierailivat Roomassa pääsiäisenä 1911, jolloin Krohn kiinnostui kristillisen jumalanpalveluksen juurista ja erityisesti armenialaisesta liturgiasta.
Alkukristittyjen vainoista kertovassa teoksessa on neljä soolo-osaa: roomalainen ylimysnainen Clelia (sopraano), hänen kristitty palvelijattarensa Veronica (mezzosopraano), sotapäällikkö Marius (tenori) ja kristittyjen jumalanpalveluksessa toimiva liturgi (basso). Kuoro saa teoksessa sekä kertojan että kansanjoukkojen roolin. Oratoriossa on kolme kuvaelmaa: ensimmäinen kuvaelma kertoo Clelian ja Mariuksen rakkaudesta, toinen Clelian kääntymisestä kristityksi ja kolmas siitä, kun hän joutuu valitsemaan maallisen ja taivaallisen rakkauden välillä.
Oratorion kantaesitys toteutui vuonna 1914 Suomen Laulun ja Helsingin kaupunginorkesterin sekä solistien voimin, ja kapellimestarina toimi säveltäjä itse. Soitinnusta arvosteltiin, ja Krohn uudisti oratoriota 1930-luvun alussa. Uusi versio esitettiin vuonna 1935. Nyt toteutettava versio on Jaakko Kortesharjun ja Markus Malmgrenin laatima uusi urkusovitus, joka perustuu sekä Krohnin alkuperäiseen käsikirjoitukseen että 1930-luvun orkestraatioon
