Inner Dialogue - S/T LP 1969

Ranwood Records R. 8050

US 1969 orig.

levy EX

kannet Ex alkuperäinen shrink muovi, saw cut alareunassa

sunshine psych barokkipoppia jazzmausteilla

netistä: Jerry Scheff julkaisiFacebook-sivullaan seuraavan viestin: "Muutama kuukausi sitten kirjoitin rumpali Jim Gordonista, joka äänitti rumpujaan päällekkäin vuonna 1969 albumilla nimeltä Inner Dialogue. Sen piti olla "Sunshine Pop", mutta se vetosi teinien vanhempiin eikä koskaan menestynyt. Raquel Welch rahoitti albumin. Hän oli silloin kuuma, ja kaikki suuret TV-varieteeohjelmat halusivat hänet, mutta hänen managerinsa sanoi, että heidän piti ensin saada 'Inner Dialogue'. 'Synkkasimme' ohjelmissa huulisynkassa. Bändiin kuuluivat Bob Lanning, joka myöhemmin soitti Elvis Presleyn bändissä, ja Barry Zweig, joka oli loistava jazzkitaristi. Lähdin tv-ohjelmien jälkeen työskentelemään Elviksen kanssa. (Hyvin fiksu veto), mutta bändi pysyi kasassa vielä vuoden."

 jakaa mielipiteitä, kuten disgocgs arviot osoittavat:

How did you rate this? I consider this superb record as one of the best in the sunshine pop genre, but am I the only one to discern a slight jazz influence? Very catchy songs all over the places.

Although I'm real fond of the "Sunshine Pop" genre...this is one of the weaker records in this style I've got. The title track is excellent, and the two tracks the follow it ain't too bad. The rest is a pleasant enough listen, but no other tracks really jump out at me to make any impression.

This has all the trappings of a non-hit pop album that should appeal to me. Though some of it does, I find the majority of it very average. It's male/female vocal harmony flower pop, featuring extreme period flavor, and some catchy song writing on a few tunes. I found them highly reminiscent of Mamas and Papas, but with very little discernible psych influences. Grades - 2 B-'s, 2 C+'s, and 6 C's. They were reportedly from Hollywood, CA.

Harmless psych pop that's too soft for me, but well executed.

Nice little under the radar authentic of the times harmony vocal soft pop psyche album. Along the lines of Eternity’s Children but not quite as good as their work. Quite rare. Still a nice pleasant listening experience for a Sunday afternoon.

Loistava, auringonpaisteinen pop-albumi, jossa on hieman barokkihenkisiä vivahteita. Kaksi naislaulajaa ja heidän toisiinsa kietoutuvat lauluosuutensa kietovat monimutkaisia ??lauluosuuksia huippuluokan sovitusten ympärille. Tämä levy voisi antaa Free Designille kovan vastuksen minä päivänä tahansa.