Isaac Deutscher: VENÄJÄN VALLANKUMOUS JATKUU YHÄ. 1967 WSOY

Isaac Deutscher: VENÄJÄN VALLANKUMOUS JATKUU YHÄ. George Macaulay Trevelyan -luennot Cambridgen yliopistossa tammi-maaliskuulla 1967. Suomentanut Jaakko Tervasmäki. 1967 WSOY Taskutieto 21. 130-sivuinen nidottu kirja, lukematon, kansissa joku taittuma, muuten ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Venäjän vallankumous jatkuu yhä (1967; The Unfinished Revolution Russia 1917–1967) koostuu Isaac Deutscherin keväällä 1967 Cambridgen yliopistossa pitämästä luentosarjasta, joka herätti huomiota sekä tiedollisella että tyylillisellä loistokkuudellaan. Deutscherin peruskysymykset olivat: Onko Venäjän vallankumous täyttänyt toiveet, joita se aikanaan herätti? Mitä se on merkinnyt meidän ajallemme ja sukupolvellemme?

Isaac Deutscher (1907 Chrarzanow, Galitsia, Puola – 1967 Rooma, Italia) oli englantilainen toimittaja, tutkija ja kirjailija. Deutscher, joka 1932 oli erotettu Puolan kommunistisesta puolueesta syytettynä Stalinin vastaisen opposition johtamisesta, oli yksi maailmankommunismin tunnetuimmista tutkijoista. Hän syntyi Puolassa juutalaiseen perheeseen ja opiskeli juutalaisessa uskonnollisessa koulussa, mutta kadotti uskonsa jo nuorena. Opiskeltuaan kirjallisuutta, historiaa ja filosofiaa Jagellonian yliopistossa Krakovassa hän muutti 18-vuotiaana Varsovaan, missä opiskeli filosofiaa ja taloutta ja missä hänestä tuli marxilainen. Hän liittyi laittomaan Puolan kommunistipuolueeseen ja toimitti puolueen julkaisujen maanalaisia painoksia. Deutscherin vieraillessa Neuvostoliitossa 1931 Moskovan yliopisto tarjosi hänelle sosialismin ja Marxin teorian professorin virkoja. Hän hylkäsi tarjouksen ja palasi maanalaiseen työhön Puolaan. Hän muutti 1939 Lontooseen, missä työskenteli ensin kirjeenvaihtajana puolalais-juutalaisessa sanomalehdessä sekä opiskeltuaan englantia oli pääkirjeenvaihtajana The Economist –viikkolehdessä. Hänen ensimmäinen suuri kirjallinen työnsä Stalin: a Political Biography (1949; Stalin: poliittinen elämäkerta 1989) teki hänestä johtavan henkilön Neuvostoliiton suhteiden ja Venäjän vallankumouksen tutkimisessa. Hänen päätyökseen muodostui kolmiosainen Trotskin henkilökuva (1954–63; ei suom.).