J. Krishnamurti - Tuntematon todellisuus - 1.p.1956
Kuvaus
Wsoy 1956 Kovakansi
1.painos
Entisen omistajan nimi ja alleviivauksia
317 sivua
Esipuhe Aldous Huxley
Joka etsii tästä kirjasta maailmankatsomusta, jonka voisi omaksua, hän ei sitä löydä. Joka etsii valmiiksi pureskeltua vastausta elämänsä ongelmiin, hän pettyy. Joka etsii moraalisen käyttäytymisen ohjeita, hän joutuu ymmälle. Joka etsii uutta ideologiaa, uusia aatteita, uusia järjestelmiä nykyisen henkisen ja aineellisen kaaoksen selvittämiseksi, hän etsii turhaan.
Kaikkia näitä kysymyksiä J. Krishnamurti käsittelee kirjan jokaisessa luvussa, mutta hänen lähtökohtansa poikkeaa täysin siitä, mihin yleensä olemme tottuneet. Hän ei anna vastausta, jonka voisimme omaksua, vaan esittää vastakysymyksiä, jotka meitä hätkähdyttävät. Hän kysyy, miksi kysytte, miksi teillä on ongelmia, miksi haluatte rauhaa, onnea, kuolemattomuutta, ikuista elämää, turvallista asemaa ja luotettavaa maailmankatsomusta. Hän haluaa panna jokaisen ihmisen itsensä ajattelemaan, hän sanoo, että tärkeintä kaikesta on tuntea itsensä, tuntea omat motiivinsa, sekä ilmeiset että kätketyt vaikuttimensa, sillä hän on vaikuttunut, että vain täydellisen itsetuntemuksen, ehdottoman vilpittömyyden kiirastulessa ihminen voi oivaltaa oman elämänsä ja koko olemassaolon tarkoituksen, voi päästä selville siitä, mitä on se ”tuntematon todellisuus”, johon ei ole olemassa mitään valmiiksi viitoitettua tietä. Se tie on jokaisen ihmisen itse poljettava, ja ainoa keino oivaltamisen ja luovan olemisen viriämiseen on se, että ihminen näkee ja kokee sen mikä on sellaisenaan – panematta siihen mitään lisää ja poistamatta siitä mitään. Ja tämä oivaltaminen voi, Krishnamurti sanoo, tapahtua vain nyt, vain nykyhetkessä, sitä ei voi tavoitella ajan puitteissa.
