Ja paholainen loi naisen DVD R&A

Ja paholainen loi naisen (Sin noticias de Dios) on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut Agustin Diaz Yanesin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva. Hän laati käsikirjoituksen ajatellen nimenomaan pääosan esittäjiksi valitsemiaan Penélope Cruzia ja Victoria Abrilia. Ohjaaja tunnetaan vuoden 1995 elokuvasta Kukaan ei puhu meistä, kun olemme kuolleet.

Rakkautta ja anarkiaa-sarjaa. Suomiversio

Ohjaaja: Agustin Diaz Yanes

Käsikirjoittaja: Agustín Díaz Yanes

Pääosat:

Penélope Cruz
Victoria Abril
Demián Bichir
Gael García Bernal
Fanny Ardant
Juan Echanove
Emilio Gutiérrez Caba
Cristina Marcos
Bruno Bichir
Gemma Jones
Elena Anaya
Peter McDonald

Ja Paholainen Loi Naisen on erittäin viihdyttävä elokuva, josta ei tylsiä hetkiä juurikaan löydy. Se on mukavan erilainen muihin elokuviin verrattuna ja juuri sen takia sen jaksaa katsoa helposti alusta loppuun. Naisten tekoset siivittävät katsojan mukavasti kohti helposti arvattavaa loppuratkaisua, mutta ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan syö pisteitä, sillä leffa ei yritäkään shokeerata katsojaa yllätyksellisillä juonenkäänteillä, vaan etenee juuri siihen suuntaan kuin alussa viitoitetaan. Suuria valittamisen aiheita ei elokuvasta juurikaan löydy, joten sitä uskaltaa helposti suositella eurooppalaisesta elokuvasta kiinnostuneille katsojille.

Jo elokuvan peruskonsepti on piristävän erilainen. Nyrkkeilijä nimeltä Manny on saanut ammattinsa seurauksena vakavia päävammoja ja on niiden takia hengenvaarassa. Hänen äitinsä toivoo, että pojan sielu pelastettaisiin ennen kuin Manny kupsahtaa lopullisesti, joten taivaasta lähetetään enkeli, joka esittää Mannyn vaimoa nimeltä Lola, yrittämään Mannyn pelastamista. Tietysti helvetistä lähetetään Lolalle kilpailija, joka esiintyy Mannyn serkku Carmenina. Nämä kaksi naista sitten tekevät kaikkensa saadakseen Mannyn tekemään tekoja, joiden perusteella hänet tuomittaisiin kuoleman jälkeen joko taivaaseen tai helvettiin. Mannyä riepotellaan naisten toimesta suuntaan jos toiseen, eikä hän lopulta tunnu tietävän mitä itsekään haluaa.

Elokuvan tapa kuvata taivasta ja helvettiä on hulvaton. Taivaassa ihmiset ovat 1930-lukua muistuttavassa miljöössä hienostobaareissa väriskaalan ollessa mustavalkoinen, kun taas helvetissä ihmiset saattavat joutua tarjoilemaan vaikkapa likaiseen hampurilaisbaariin, jossa rasvaiset duunarit ahdistelevat tarjoilijatyttösiä. Helvetin väriskaala on tietysti lämmin ja hallitsevana värinä toimii punainen. Taivaassa ihmiset puhuvat kauniilta kuulostavaa ranskan kieltä, kun taas helvetissä puhekielenä toimii rahvaanomainen englanti. Kuolemanjälkeisen elämän kuvaus elokuvassa aiheuttaakin katsojassa kieroutuneita naurunpurskahduksia. Maan päällä elokuvassa sitten puhutaan espanjaa ja kuullaanpa leffassa muutamaan otteeseen jopa latinaa. Kielten omalaatuinen käyttötapa toimii lähestulkoon täydellisesti ja katsojaa hymyilyttää useampaankin otteeseen elokuvan huolettomuus kristinuskon opetuksia kohtaan.

Carmenia esittävä Penélope Cruz suorastaan loistaa roolissaan, eikä Lolaa näyttelevä Victoria Abril jää paljoa taakse. Naiset onnistuvat todellakin puristamaan rooleistaan niin paljon irti, että katsoja alkaa oikeasti uskoa heidän olevan taivaasta ja helvetistä. Abrilin roolisuoritus on vähäeleinen ja hienostunut, juuri, kuten hyvätapaiselta ja kypsältä naiselta osaakin odottaa, kun taas Carmen on täydellinen esimerkki tuhmasta tytöstä, joka luottaa ulkonäköönsä tilanteessa kuin tilanteessa. Naisten keskeinen kemia toimii täydellisesti jokaisessa kohtauksessa ja siksi elokuva tuntuu erittäin todelliselta ja ihmisläheiseltä, vaikka aihepiiriltään se ei välttämättä sitä olekaan. Demián Bichir on Mannyn roolissa juuri niin pökkelö kuin aivokuolleelta nyrkkeilijältä sopii odottaakin. Tiedä sitten onko Bichir hyvä näyttelemään pökkelöä vai oikeasti sellainen, mutta elokuvassa suoritus ainakin pelaa edukseen.