Jarkko Laine: Elokuvan jälkeen
Kuvaus
Runoja.
Teoksen nimi viittaa hetkeen, jolloin valot syttyvät elokuvateatterissa ja katsoja palaa arkiseen todellisuuteen.
Runoissa vallitsee usein haikea "jälkeenpäin olemisen" tuntu – ikään kuin suuret tapahtumat olisivat jo ohi ja jäljellä on vain niiden muistelu.
Laine hyödyntää runoissa elokuvallisuutta, elokuvatermistöä ja visuaalisia leikkauksia. Hän tarkastelee maailmaa kuin kameran linssin läpi, mikä luo etäisyyttä havainnoijan ja kohteen välille.
Kokoelmassa korostuvat Laineelle tyypilliset urbaanit yksityiskohdat: sateiset kadut, hämärät huoneet ja hiljaiset kahvilat. Runot ovat usein pieniä, kirkkaita havaintoja ohimenevistä hetkistä.
Vaikka teos on lyyrisempi kuin monet Laineen varhaiset työt, siinä on mukana piilevää kritiikkiä kaupallistunutta ja kiireistä maailmaa kohtaan, jossa ihminen on kadottanut kykynsä pysähtyä hetkeen.
Otava.
Pehmeäkantinen.
1986, 71 s.
Ei kynämerkintöjä.
