Jarkko Laine: Savukkeen sininen ajatus

Runoja.

Kirjan nimi viittaa tupakansavun viipyilevään liikkeeseen, joka rinnastuu ajatusten vaelteluun. Teos on täynnä hetkellisiä havaintoja, viipyilyä ja filosofista pohdiskelua. Se on tunnelmaltaan melankolinen mutta intellektuaalisesti virk

Laineelle tyypillinen kaupunkiympäristö, urbaani melankolia — sateiset kadut, hämärät huoneet ja iltapäivän kahvilat — toimii näyttämönä. Runon "minä" on usein tarkkaileva sivustakatsoja, joka pohtii maailman menoa savun ja hiljaisuuden läpi.

Kokoelmassa käsitellään ajan kulumista, muistia ja olemassaolon haurautta. Siinä on vahva "jälkeenpäin olemisen" tuntu, jossa nuoruuden kapina on vaihtunut kypsään, joskus hieman ironiseenkin etäisyyteen.

Laineen kieli on tässä teoksessa erityisen kirkasta ja hallittua. Hän yhdistää vaivatta korkeakulttuuriset viittaukset ja arkiset, miltei banaalit yksityiskohdat, kuten savukkeen sytyttämisen.

Otava.

Pehmeäkantinen.

1997.

76 s.

Ei kynämerkintöjä.