JEAN JACQUES ROUSSEAU »YKSINÄISEN KULKIJAN MIETTEITÄ »

Vastapaino 2018, nid., 222 s., suomentanut Erkki Salo, alkusanat Lauri Mehtonen. Siisti pokkari, selkä ei taittunut.

Filosofia kivitetty! Filosofi antoi omat lapsensa orpokotiin! Filosofi pakeni maasta! Monilla saattaa olla mielikuva filosofeista hieman kuivakkaina tyyppeinä. Kirjailija, säveltäjä ja filosofi Jean-Jacques Rousseau oli sen sijaan monitahoinen persoona.

Jean-Jacques Rousseaun (1712–1778) värikkäistä elämänvaiheista saisi lööppejä ja klikkiuutisia vielä tänäkin päivänä. Eläessään Rousseau oli tunnettu henkilö, jonka vastoinkäymisiä puitiin myös julkisesti. Hän antoi myös itse panoksensa julkisuuskuvaansa omaelämäkerrallisilla teksteillään.

Rousseau työsti Yksinäisen kulkijan mietteitä viimeisinä elinvuosinaan, ja se julkaistiin postuumisti vuonna 1782. Hän ei ehtinyt saada teosta aivan valmiiksi, ja ainakin osa teksteistä on viimeistelemättömiä. Alun perin vuonna 2010 julkaistu suomennos on varustettu kääntäjä Erkki Salon hyödyllisillä kommenteilla ja alaviitteillä.

Mietteet koostuvat yhteensä kymmenestä luvusta, joita kutsutaan kävelyiksi. Kävelyiden tyylilaji on subjektiivinen essee. Rousseau mainitsee itse esikuvaksi tekstilajin klassikon eli maanmiehensä Montaignen. Hän kuitenkin asemoi kirjallisen tavoitteensa toisin kuin Montaigne: ”Yritän samaa kuin Montaigne, mutta tavoitteeni on täysin päinvastainen: hän kirjoitti Esseensä muita varten, minä kirjoitan uneksuntani vain itselleni.”