Joint security area

Etelä- ja Pohjois-Korean raja on ollut Korean sodasta lähtien kuilu, joka erottaa kaksi vastakkaista yhteiskuntajärjestelmää. Suurvaltojen etupiirien ohella vastakkain on ollut kahtia jakautunut kansa, jolla on yhteinen kieli, mutta jotka on opetettu vuosikymmenten ajan vihaamaan toisiaan. Sijoittamalla elokuva rajavyöhykkeelle voidaan tarkastella vihollisen kohtaamisen eri puolia. Joint Security Area kertoo rajavyöhykkeellä tapahtuvasta ampumavälikohtauksesta, sen syistä ja seurauksista. Nuori sveitsiläis-korealainen naisupseeri saa tehtäväkseen johtaa puolueetonta tutkimuskomissiota, joka kuulustelee haavoittuneita sotilaita ja yrittää selvittää, mitä rajavyöhykkeellä oikeasti tapahtui ja miksi. Elokuva rakentuukin pala palalta, takautumien kautta tämän mysteerin selvittämisen varaan.

Poliittisesti tulenarka elokuva oli Etelä-Koreassa valtava menestys. On helppo ymmärtää, että kotimaassaan Joint Security Area on tärkeä elokuva, joka epäilemättä terapoi ja ehkä purkaakin kansallisia traumoja. Siinä pohjoiskorealaisia ei kuvata vain vihollisina, vaan osoitetaan, kuinka ideologisista muureista huolimatta korealaisia yhdistää sittenkin pitkä kulttuurijatkumo ja kuinka ystävyys voi häivyttää propagandan sumuverhon. Suomalaisen katsojan näkökulmasta tärkeä poliittinen aiheen valinta ja korealaisten keskinäisten viholliskuvien kyseenalaistaminen eivät silti kerro mitään elokuvan onnistumisesta. Kyse on tietysti kulttuurisidonnaisuudesta. Ehkä allekirjoittaneen on vain yhtä vaikea hahmottaa Joint Security Arean mahdollista suuruutta kuin eteläkorealaisen kriitikon käsittää, mitä erikoista on esimerkiksi Parikan Talvisodassa.

Elokuvan narratiivinen rakenne, henkilöhahmojen kehittely ja tunnelma poikkeaa amerikkalaisen elokuvan standardeista, mikä on sinänsä luonnollista. Aasialainen elokuva ei tietenkään noudata eikä sen pidäkään noudattaa Hollywoodin lajityyppikonventioita. Valitettavasti tässä tapauksessa poikkeamaan on laitettava negatiivinen etumerkki. Elokuvan ongelma on se, että se yrittää olla samanaikaisesti ihmissuhdedraamadraama, poliittinen jännäri ja sotilaselämän kuvaus. Loppua kohden elokuvaan tulee vielä surumielisiä sävyjä, kun konfliktin todellinen sattumanvaraisuus alkaa selvitä. Lopputulos jää valjuksi ja ihmeen hapuilevaksi kokonaisuudeksi, jossa alun rajaselkkauksen kuvaus vaihtuu lopun yksilötragediaan ilman kantavaa punaista lankaa tai edes yhtä mieleenpainuvaa kohtausta. Kokonaisuuden linjattomuus lienee sekoittanut myös dvd:n takakannen tekstin laatijan, siinä kun todetaan elokuvan olevat "huumorilla höystetty poliittinen trilleri", vaikka huumoria elokuvassa on hyvin vähän ja trillerikin on sille harhaanjohtava määre.

Dvd-painos on kieltämättä näyttävä komeine kansineen ja läpysköineen. Silti, kenen mielestä Joint Security Area on oikeasti niin hyvä, merkittävä, kiinnostava tai edes hassu elokuva, että on valmis maksamaan ylimääräistä lisämateriaalista? Pikemminkin tulee mieleen, että elokuvasta kiinnostunutta kuluttajaa rahastetaan tunkemalla pakettiin kylkiäisenä tarpeetonta rihkamaa. Klassikkoelokuvat ovat asia erikseen, mutta moni niistäkin julkaistaan uutena ilman mitään lisämateriaalia, vaikka sellaiseen olisi mahdollisuus ja monesti se olisi hyvinkin mielekästä.