Kuvaus

Huuto-/ostohinta y h d e s t ä kirjasta.

Kohteen sulkeuduttua ilmoita valintasi!

1. Juhani Aho: JUHA. Päällys: Osmo Omenamäki. 1979 Karisto, Pokkaristo. 147-sivuinen nidottu kirja, lukematon, ehjä ja siisti, ei merkintöjä.

Juha (1911) ilmestyi Juhani Ahon 50-vuotispäivän aattona. Sitä pidetään hänen kirjallisen uransa huipentumana. Juhan ilmestyessä Aho oli jo vakiinnuttanut paikkansa Suomen ”kansalliskirjailijana”. Romaania on luonnehdittu Ahon teoksista klassisimmaksi ja samalla nykyaikaisimmaksi. Sen voimakas draamallinen ote tempaa lukijan keskelle kuohuvaa, mutta toisaalta myös liikkumatonta elämää itärajan jylhissä maisemissa. Juhan, Marjan ja Shemeikan kolmoisdraaman ainekset on ammennettu Ahon oman rakkauselämän kriiseistä.

2. Ester Erhomaa: SUNTION TYTTÖ JA POIKA. Päällys: Erkki Tanttu. 1956 Otava, Joka kodin tähtikirjasto. 219-sivuinen nidottu kirja, kansissa pientä kulumaa (ks. kuva) ja ulkosyrjässä väritahraa, muuten ehjä ja siisti, esilehdellä peitetty merkintä, ei muita merkintöjä.

Suntion tyttö ja poika (1947) on Ester Erhomaan esikoisromaani. Se on lämpimästi puhutteleva kuvaus lasten maailmasta, kahden sisaruksen kasvuvuosista. Päähenkilönä on 6-vuotias heiveröinen tyttö, joka touhukkaasti käväisee koulussa ja kellotapulissa, vierailee pappilassa ja höperön Hintriikan luona. Poika on piirretty yhtä hauskasti ja lukija huomaa jo teoksen ensi sivuilta, miten hyvin tekijä osaa kuvailla lapsenomaisia ajatuksia ja tulevaisuudensuunnitelmia. Pitäjän pastori kiintyy tyttöseen ja saa hänet ottolapsekseen. Mutta pieni ihmisenalku ei viihdykään oudoissa oloissa ja yltäkylläisyydessä. Romaani osoittaa tekijänsä mainioksi lapsikuvaajaksi, joka on saanut teoksen sivuhenkilötkin riemastuttavan humoristisesti elämään. Tapahtumat seuraavat mielenkiintoisina ja lukija seuraa niiden kehitystä hymy suupielessä kirjan loppuun asti.

"Tämä pieni idyllinen kertomus siirtää meidät kauas nykyajasta: sen ihmiset astuvat eteemme kuin jostain vanhasta, aikoja sitten kuulusta ja unohdetusta sadusta. Sen lapset, aikuiset ja eläimet ovat sympaattisia, humoristisesti ja aidosti nähtyjä hahmoja." (Kai Laitinen, Suomalainen Suomi)

"Erhomaalla on kertojan vaistoa verissään… Lapsen maailma elää kirjan sivuilla valoisana ja melkein syyttävän puhtaana. Tuntuu kuin tekijä olisi erikoisesti iloinnut kohottaessaan sen kirkkauden ja syvyyden nykymaailmaa vastaan." (Aamulehti)

Ester Erhomaa (oik. Ester Erholm, 1906 Rantasalmi – 2001 Tampere) toimi kansakoulunopettajana ja oppikoulun luonnontieteen lehtorina 1924–64. Kirjailijana hänet tunnetaan erityisesti lämmin-henkisistä ja tarkkanäköisistä lapsikuvauksistaan, jotka olivat usein osin myös omaelämäkerrallisia. Teoksesta Matleena ja päärynäpuu (1964), joka kertoo Matleenan elämänvaiheista piikatytöstä kypsään ikään vanhassa Viipurissa, tehtiin televisiosarja (1970). Erhomaa sai Otavan palkinnon 1954, Valistuksen palkinnon 1963 sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon 1977 ja 1984. Erhomaa julkaisi muistelmateokset Lapsuuteni maailmanloput 1983) ja Lasiseinän takaa (1986). Myös näissä kirjoissa hän palasi lapsuutensa ja nuoruutensa Viipuriin. Erhomaa julkaisi romaanit Suntion tyttö ja poika (1947), Kirjavan koiran kuja (1950), Hopeankirkas aika (1957), Vihreä valtakunta (1963), Matleena ja päärynäpuu (1964), Jumala on matkoilla (1966), Kevätmorsian (1970), Matleenan poika (1972), Jokivarren Sohvin parempi elämä (1976), Nokkoset herramme yrttitarhassa (1977), Minä, Aina Ilona... (1978), Aksenjan onni (1979) ja Pelon siemenistä kasvaa vapaus (1981).