Juhani Siljo - Selvään veteen 1919

Runoja ja tunnuslauseita

Otava

1919

1.p. ensipainos

Sivut siistit

Kovien kansien reunoissa kulumaa

Alun tyhjällä sivulla pienellä käsialalla nimi ja vuosi 1920

Kirjan alussa on Siljon rakkauden kohde kirjailijan Ain’Elisabet Pennanen,, muistokirjoitus. Pennanen toimitti tämän postuumisti ilmestyneen Siljon teoksen Selvään veteen

Siljon kirjallinen jäämistö jäi Pennasen haltuun, ja hän toimitti keskeneräisen runo- ja aforismiteoksen Selvään veteen julkaistavaksi.

Juhani Siljo lähti sotaan valkoisten joukoissa. Siljon haavoituttua Pennanen matkusti Tampereelle etsimään häntä. Siljo kuoli haavoihinsa sairaalassa keväällä 1918, koska hän ei suostunut jalkansa amputoimiseen

Juhani Siljo oli vuosisadan vaihteen runoilija, joka tunnetaan erityisesti eettisestä kilvoittelustaan ja itseyden etsinnästä Kierkegaardin ja Nietzschen hengessä. ”Siljon linja” jatkui erityisesti Uuno Kailaan, Aaro Hellaakosken ja Helvi Juvosen runoudessa sekä 1920-luvun tulenkantajien tuotannossa. Postuumina julkaistussa kokoelmassa Selvään veteen (1919) hallitsevat minuuden rakentamisen, tinkimättömyyden ja tahdon teemat, jotka olivat vallitsevia runoilijan tuotannossa. Mukana on myös rakkausrunoja, joissa aistillisuus yhdistyy askeesiin ja elämän pelkoon. Siljon runouden arvostus oli voimakkaimmillaan 1940-luvulla. Hän on yksi suomalaisen aforismirunouden pioneereista.

Juhani Alarik Siljo (1888-1918) oli suomalainen kirjailija. Hän on Suomen kirjallisuuden parhaita aforisteja