Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, kapina

Ole hyvä ja tarkasta kohteen kunto vielä kuvasta!

Suomen kansanvaltuuskunta oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) piiristä muodostettu elin, joka toimi Suomen työväen vallankumouksessa ja Suomen sisällissodassa punaisen puolen hallituksena 28. tammikuuta – 25. huhtikuuta 1918. Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja oli entinen eduskunnan puhemies Kullervo Manner.

Kansanvaltuuskunta kaappasi sisällissodan alussa vallan syrjäyttämällä porvarillisen Svinhufvudin senaatin ja eduskunnan, minkä jälkeen se antoi itse lakeja ja asetuksia, idealistisena tavoitteenaan hallittu yhteiskunnallinen muutos työväenliikkeen ohjelman mukaisesti. Kansanvaltuuskunnan ohella toimi myös eduskuntaa vastannut korporatiivinen Työväen pääneuvosto, jonka merkitys punaisten hallinnossa jäi tosin melko vähäiseksi. Vaikka Venäjän bolševikkien omaksumalla suoraan ”proletariaatin diktatuuriin” tähdänneellä linjalla oli kannatusta joidenkin suomalaisten punaisten parissa, oli Suomen vallankumouksen johto periaatteessa päättänyt pitäytyä demokratian kannalla.

Osmo Rinta-tassi, punaisen Suomen historia 1918, sisällissota punakapina

ei kansipaperia

Lainsäädäntöhankkeista ehdotuksessa Suomen uudeksi valtiosäännöksi pyrittiin pysyttelemään demokratian pohjalla. Sitä ei sodan keskellä voitu panna toimeen, ja kehitys kulkikin täysin vastakkaiseen suuntaan; lopulta kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Manner jopa julistettiin Suomen diktaattoriksi. Kansanvaltuuskunta kohtasi suuria vaikeuksia hallinnon ja talouden järjestämisessä eikä kyennyt estämään punakaartien harjoittamaa väkivaltaista terroria.

Neuvosto-Venäjä oli ainoa valtio, joka tunnusti kansanvaltuuskunnan Suomen lailliseksi hallitukseksi. Sisällissodan loppuvaiheessa huhtikuun alussa 1918 kansanvaltuuskunta siirtyi Helsingistä Viipuriin, mistä sen jäsenet pakenivat lopulta Pietariin. WIKIP