Kaupantekoa kotona ja kaupungissa – Kiteeläisten ja Tohmajär

Kaupantekoa kotona ja kaupungissa – Kiteeläisten ja Tohmajärveläisten kaupunkimatkoista ja kauppayhteyksistä 1900-1930 -luvulla.

Erinomaisessa kunnossa oleva nide. Runsaasti kuvitettu. Todellinen löytö paikallishistoriasta kiinnostuneelle.

Kotipiha ry, 1.p. Painovuosi 1978

Sivumäärä 116.

Vuonna 1978 julkaistu reilun sadan sivun eepos Kaupantekoa kotona ja kaupungissa. Se käsittelee kiteeläisten ja tohmajärveläisten kauppamatkoja ja kaupunkiyhteyksiä 1900 – 1930-luvuilla.

Pääkäupunkiseudulle muuttaneiden kiteeläisten ja tohmajärveläisten yhteinen kotiseutuyhdistys Kotipiha ry myönsi vuonna 1975 stipendin kotiseutuperinteen keruuta varten. Keruun hän on suorittanut kolmena kesänä.

Kotipiha-yhdistyksen jäsenet ovat keränneet Kiteeltä ja Tohmajärveltä Museovirastoon kopioitavaksi vanhoja kuvia. Kirjan kuvitus koostuu pääasiassa noista kuvista. Kuvia kirjaan on ollut valitsemassa myös yhdistyksen sihteeri Sisko – Liisa Raatikainen.

Haastatteluaineisto on tallennettu Museoviraston kansantieteen arkistoon, jossa se on asiasta kiinnostuneiden käytettävissä.

Kitee (ruots. Kides) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kaupungissa on 9 397 asukasta, ja sen pinta-ala on 1 724,38 km2, josta 470,57 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 7,49 asukasta/km2.

Kitee on perustettu vuonna 1631 ja siitä tuli kaupunki vuonna 1992. Viime sodissa kunnan pinta-alasta 122 neliökilometriä luovutettiin Neuvostoliitolle, jonka takia noin tuhat asukasta lähti evakkoon.

Sana kitee pohjautuu itämurteiden adjektiiviin kiteä, esimerkiksi kiteä pakkanen tai kiteästi eli hitaasti. Taustalla arvellaan olevan Kiteenjoen hidas virtaaminen. Kiteen nimi on myös yhdistetty ketun pesää tai luolaa tarkoittavaan sanaan kides tai kiides, joista edellinen esiintyy Lönnrotin sanakirjassa.[7]

Tohmajärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Karjalan seutukunnassa Pohjois-Karjalan maakunnan eteläosassa, valtatie 6:n varrella, ja valtatie 9:n itäisessä päätepisteessä. Valtatie 9 on kunnan alueella myös osa Sinisen tien matkailureittiä, ja kunnan kautta kulkee myös Runon ja rajan tie. Kunnassa asuu 3 869 ihmistä[3] ja sen pinta-ala on 895,36 km2, josta 57,58 km2 on vesistöjä[2]. Väestötiheys on 4,62 asukasta/km2.

Tohmajärven kunnassa sijaitsee EU:n itäisin henkilöliikenteen maarajanylityspaikka, Niirala.

Eskil Colleniuksen johdolla rakennettu, vuonna 1756 valmistunut Tohmajärven kirkko on Pohjois-Karjalan vanhin puukirkko.

ärtsilä on Pohjois-Karjalassa sijainnut entinen Suomen kunta. Värtsilän kunta lakkasi itsenäisenä vuoden 2005 alusta, kun se yhdistyi Tohmajärven kunnan kanssa. Värtsilän väkiluku ennen kuntaliitosta oli 31. joulukuuta 2004 oli 614 asukasta ja väestötiheys 4,68 as./km². Kunnan pinta-ala oli 143,81 km² (7,88 km² vesistöjä).lähde? Naapurikunnat olivat alueluovutusten jälkeen Tohmajärvi ja Tuupovaara sekä valtionrajan takana venäläinen Värtsilän kunta.

Värtsilän kunnan alueella kohtasivat matkailureitit Sininen tie sekä Runon ja Rajan tie. Siellä sijaitsivat myös Niiralan raja-asema ja Vääräkosken voimalaitos. Kuntakeskuksena toimineessa Uudessakylässä sijaitsee Veikko Larkaksen suunnittelema Värtsilän kirkko (1950), joka rakennettiin vanhan kirkon jäätyä Neuvostoliiton puolelle alueluovutusten yhteydessä.

Värtsilä (ven. ?????????) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Karjalan tasavallan Sortavalan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Juuvanjoen varrella lähellä Suomen rajaa[1] 55 kilometriä[2] Sortavalasta pohjoiseen. Kunnassa oli 3 100 asukasta vuonna 2011.[1]

Taajama on saanut alkunsa talvi- ja jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle jääneestä Värtsilän kunnan kirkonkylästä. Siellä sijainnut Wärtsilän rautatehdas kunnostettiin vankityövoiman avulla. Terästä ja piikkilankaa valmistanut tehdas otettiin käyttöön vuonna 1947 ja Värtsilän vankileiri lakkautettiin vuonna 1953. Terässulaton toiminta lopetettiin myöhemmin kannattamattomana.[5] Runsaasti kuvitettu