(kpoisto) Pajuniemi - Aamunkoiton portit 2013
Kuvaus
Matti Pajuniemi - Aamunkoiton portit Progressiivinen Rock 1967-1979
Suomen musiikkikirjastoyhdistys
2013
ensipainos (käsittääkseni)
Kirjaston poistokirja, pientä käytönjälkeä voi löytää, mutta sivuiltaan erittäin siisti
Kirjassa on normaalit kirjaston jutut
Täysin käyttökelpoinen kirja, mikäli kirjastotausta ei haittaa
prog proge
netistä: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967 – 1979 on Matti Pajuniemen kirjoittama kirja progressiivisen rockin historiasta vuosina 1967 – 1979. Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 2013 ja se on ensimmäinen laaja suomenkielinen teos progressiivisesta rockista.
Progressiivista rockia lähestytään teoksessa albumien kautta, kirja esittelee 206 albumia yli 150 tekijältä. Kirjassa esitellään progressiivisen rockin kehitys maantieteellisesti jaoteltuna. Maantieteellisiä jakoja on kolme: Brittein saaret, Manner-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka. Suurimmassa roolissa kirjassa on brittiläinen musiikki, joka on jaoteltu haparoiviin alkuaikoihin 1967 – 1969, kukkeimpiin vuosiin 1970 – 1973, Canterbury-ilmiöön, vuosiin 1974 – 1979 sekä yhtyeistä ponnistaneiden artistien soolouriin. Manner-Euroopan maista on erikseen esitelty Saksan, Italian ja Ranskan keskeiset artistit ja albumit, ja jaksojen lopussa on kuvaukset muista kuin albumein esitellyistä osion artisteista. Suomalaisia yhtyeitä ei ole otettu käsittelyyn kirjassa.
Matti Pajuniemen kirjoittaman teoksen tiivis johdanto avaa alkuun progen käsitettä, kuvailee eri tyylisuuntia ja perkaa keskeistä terminologiaa. Tämän päälle onkin hyvä luodata progressiivisen rockin historiaa ajanjakso kerrallaan ja vieläpä maantieteellisiin alueisiin jaettuna.
Oman kokonaisuutensa muodostavat luonnollisesti britteinsaaret sekä Pohjois-Amerikka (huom. USA ja Kanada omina mainaan), jotka oitis nousevatkin mieleen tämän musiikin kehtoina. Pajuniemi nostaa niiden ohessa esiin manner-Euroopan maista myös erityisesti Italian, Ranskan ja Saksan hedelmällisinä progen kasvualustoina, ja käsittelee loppujen Euroopan maiden helmiä omana lukunaan niiden perään.
Miten Moody Blues, Procol Harum, Soft Machine ja King Crimson uudistivat rockin ilmaisua 1960-luvulla? Millainen oli Genesiksen, Pink Floydin, Jethro Tullin ja Yesin ensimmäinen vuosikymmen progen eturintamassa? Entä ketkä olivat Manner-Euroopan ja Pohjois-Amerikan tunnustetuimpia progetaitureita ja ketkä liian unohdettuja helmiä?
Taidemusiikki, folk, jazz, elektronimusiikki, psykedelia, heavy rock - kaikki nämä ovat tuoneet omat vivahteensa progressiiviseen rockiin.
Pajuniemi on seulonut mukaan yli 150 artistia, joiden tuotantoa käsitellään yhteensä 206 albumin verran. Mukana on maallikonkin tuntemia yhtyeitä ja levyjä, joista osa kuuluu itseään arvostavan, tai muiden arvostusta hakevan musiikkidiggarin pakollisiin hankintoihin.
Itselleni suhde progeen on jäänyt pintapuoliseksi, tai pikemminkin kapeaksi: se on muodostunut vain muutamien tiettyjen bändien ja artistien musiikin kautta, vaikka kiinnostus heidän tekemisiinsä onkin paikoin ollut intomielistä. Siltä pohjalta en osaa arvioida miten kattava tai aukoton kirjan kokoelma on, mutta jos joukosta jokin merkkiteos puuttuisikin, niin kokonaisuuden arvoa se tuskin horjuttaa. Kokoelma on laaja ja sen avulla Pajuniemi piirtää selkeät suuntaviivat progressiivisen rokin historiaan. Hän myös liittää referoimansa albumit sekä artistin oman uran kehitysvaiheisiin että genreen yleensä. Lukiessa saa ahaa-elämyksiä tämän tästä, kun havahtuu siihen ketkä ovatkaan olleet tekemisissä toistensa kanssa ja mistä niitä vaikutteita on oikein saatu ja haettu.
Käsittelytavassa yhdistyvät mukavalla tavalla viileän dokumentaristin ja asiaan vihkiytyneen harrastajan olemukset: nyt ei ainoastaan kirjata tapahtumia muistiin vaan otetaan myös kantaa tuloksiin. Viihdyttävää asialukemistoa.
mm. Jethro Tull King Crimson Yes Genesis ELP Pink Floyd Gentle Giant Hawkwind Van der Graaf Camel ja 140 muuta
