Viljo Mäkipuro Kulta-lappia ja kullankaivajia
1975 1.p hienossa kunnossa ei omisteita.
Alkusanoiksi
KLONDYKE suuri värikäs mainoskuva suomalaisen vaatetusliikkeen näyteikkunassa vuonna 1975. Vailla muuta tekstiä.
Klondyken kultaryntäys tapahtui 1896, mutta yhä se käy kiehtovaksi mainosaiheeksi Suomessakin!
Kulta on maapallomme merkillisin mineraali. Merkillisin siksi, ettei se ole tärkein eikä arvokkain rauta ja kupari ovat tärkeämpiä, platina ja jalokivet kalliimpia mutta kuitenkin se on kiihkeimmin tavoiteltu ja eniten ihmismieliä kiihdyttänyt. Sillä ei oikeastaan ole mitään välttämätöntä käyttöä, ja kuitenkin sen tavoittelu on eniten vuodattanut ihmisverta, aiheuttanut ponnisteluja ja kärsimyksiä, tuottanut pettymyksiä ja menetyksiä, mutta onnistuneille tavoittajilleen myös korkean hurman hetkiä.
Sen saalistamisesta on voinut kehittyä ihmisille kaiken muun syrjäyttävä intohimo, kuten jo roomalaiselle Crassukselle, jolle hänet taistelussa voittaneet parthialaiset kaatoivat sulatettuja kultaa kurkkuun ja sanoivat: "Sammuta nyt kullanjanosi Crassus!"
Kulta oli kiihottavin tavoite espanjalaisilla Amerikan valloittajilla, Kalifornian ja Klondyken kultaryntäykset saivat mahtavat miesjoukot uhmaamaan matkan vaikeuksia. Alaskassa ja Siperiassa kultaa kaivetaan ikuisesta jäästä, Etelä-Amerikassa kolmen kilometrin syvyyteen ulottuvien kaivosten tukahduttavassa kuumuudessa.
Tuota taustaa vasten tuntuu yllättävältä, että syrjäinen Suomi on Euroopassa ainoa maa Pohjois-Norjan suppean alueen ohella jossa tuollaista mineraalia on yhä vapaassa luonnossa ja että se täälläkin on aikaan saanut ryntäyksiä, jopa virittänyt toiveita että siitä olisi saatu kate valtion pankin kultakannalle! Ja kun vielä maan kansallislaulussakin oli vakuutettu: "On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet".
Suomessa on ollut oikeastaan kolme 'kultaryntäystä, joista viimeisimmän voidaan sanoa jatkuvan edelleen. Ensimmäisen sai aikaan 1868 tapahtunut Ivalojoen kultalöytö, toisena voidaan pitää 1900-1920 luvun kalliokullan etsimistä ja siihen liittyneitä koneellisia yrityksiä, kolmannen aiheutti 1945 tehty Lemmenjoen kullan uusi löytö. Näiden välivuosinakin jatkui kullan etsintä ja kaivaminen, ja viime vuosina siitä on tullut turismin kohde, joka vetää myös tuhansittain ulkomaalaisia tutustumaan siihen erikoiseen elämänpiiriin, jonka kullankaivu on luonut Lapin arktiseen erämaahan.
Kullan mystinen vaikutus ihmismieliin ei aiheudu vain sen korkeasta rahallisesta arvosta. Suomessakin saadaan Outokummun kuparikaivoksesta sivutuotteena kultaa vuodessa enem- män kuin Lapista parhaimpina ryntäyskausina, mutta se ei kiinnosta ketään muutoin kuin kylmänä asiatietona. Enempää kuin Etelä-Afrikan ja Neuvostoliiton tuhansien kilojen vuosituotot tai Yhdysvaltojen maanalaisten kultavarastojen valtavuus.
Kullan etsinnässä ja kaivamisessa on samanlaista jännitystä kuin arpajaisissa, veikkauksessa ja lotossa. Mutta sekään ei vielä kokonaan selitä kultamaiden kiinnostavuutta. Niistä on tehnyt muun muassa kirjallisuuden ja elokuvan jatkuvasti suosimaa aineistoa niiden erikoislaatuinen elämä suuren luonnon
sestä on kulunut jo yli 100 vuotta, ei yhtenäistä Lapin kullan historiaa ole vielä julkaistu. Tätä puutetta jotenkin korvatakse ni olen omatoimisesti ja sittemmin myös Suomen Kulttuurira haston apurahan turvin käynyt haastattelemassa vanhimpia kullankaivajia, joista nyt jo monet ovat kuolleet, ja luovuttanut heidän kertomuksensa tutkijoiden käytettäviksi. Kun kirjoissani Lapin kultaa ja Lemmenjoen kultasatu olen lähinnä esitellyt Lemmenjoen ryntäystä ja sen jälkimaininkeja ja kun kummankin painoksen loputtua niistä on jatkuvasti tehty tiedusteluja, olen varsinaista historiaa odoteltaessa kokoillut kansanomaisen kuvauksen Lapin koko kullankaivun vaiheista, kullankaivajista ja Kulta-Lapista. Toivottavasti nämä lehtikir- joittelijankin esittelyt niistä jonkinlaisen yleiskuvan antavat sekä samalla tallettavat tutkijoille historiaa elävöittävää aineistoa.
Tekijä
Lappi Lemmenjoki Lemmenjoen kultamaat ym
Lappi Lapin Lapista Lappia Lappland
