Laila Hirvisaari: Minä, Katariina & Me, Keisarinna (MIKI)
Kuvaus
Kaksi minikirjaa (8x12 senttiä)
Kaksiosainen Katariina -sarja.
1129 + 1073 sivua
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina
Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna
Molemmissa Otava Miki laitoksen ensimmäinen painos 2014
Alkuteokset julkaistu vuosina 2011 ja 2013
-----------------------------------------------
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina
Loisteliaan hovin keskus, vaimo, äiti, rakastettu – Venäjän keisarinna Katariina II Suuri tekee tiliä kiihkeästä elämästään
Onnettomuus on pakottanut keisarinnan vuoteeseen, aikaa ei ehkä ole enää paljon. Menneisyydessä on paljon selvitettävää. Mutta joidenkin asioiden muistaminen tekee kipeää!
"Ei kukaan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! Halusinko ylipäätänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa! Ei kukaan kysynyt, haluanko vaihtaa uudeksi kotimaakseni Venäjän, tämän mystisen maan, jonka ihmisistä ja tavoista en tiennyt mitään."
Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan lopulta
Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mikä oli hinta? Hän joutui luopumaan
perheestään, nimestään, uskonnostaan ja yksityisyydestään, häntä
tarkkailtiin koko ajan. Hääseremoniat olivat loisteliaat, mutta
sulhanen, tuolloin kuusitoistavuotias suuriruhtinas Pietari, tuotti
puolisolleen jatkuvasti pettymyksiä. Nuoren vaimon tärkein tehtävä
oli tuottaa valtakunnalle kruununperillinen, mutta sitä saatiin
odottaa.
Laila Hirvisaari tempaa lukijan mukaan hovin juonitteluihin ja ylellisiin juhliin, mutta kuvaa koskettavasti myös niitä tuntoja, jotka ovat kaikille naisille yhteisiä aikakaudesta riippumatta.
--------------------------------------------------
Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna
Katariina II kruunataan Venäjän keisarinnaksi vuonna 1762 Moskovassa loisteliain menoin. 33-vuotias hallitsija painaa itse hiuksilleen hovijalokivisepällä teettämänsä kruunun.
Huolet hyökyvät vastaan heti kruunajaisten jälkeen. Juonittelijoita riittää ja kansa on arvaamaton. Pähkinälinnaan suljettu Iivana VI on alituinen uhka, monet pitävät häntä ainoana laillisena hallitsijana.
Katariinan huolet lapsista ja lapsenlapsista ja naiselliset pelot viehätysvoiman heikkenemisestä koskettavat inhimillisyydessään. Kulissit romahtavat, kun vanheneva keisarinna kertoo hallitsijavuosistaan uskolliselle kamariherralleen. Menneisyydestä nousee kipeitä muistoja, joita ei voi enää sivuuttaa.
