Laila Hirvisaari : Minä, Katariina

Kustantaja: Otava
Painovuosi: 2011. Sivumäärä: 607.
 

Sidottu kansipaperein (kovakantinen)

Alkulehdellä teksti "Jouluna 2011...."

Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mikä oli hinta? Hän joutui luopumaan perheestään, nimestään, uskonnostaan ja yksityisyydestään, häntä tarkkailtiin koko ajan. Hääseremoniat olivat loisteliaat, mutta sulhanen, tuolloin kuusitoistavuotias suuriruhtinas Pietari, tuotti puolisolleen jatkuvasti pettymyksiä. Nuoren vaimon tärkein tehtävä
oli tuottaa valtakunnalle kruununperillinen, mutta sitä saatiin odottaa.

Keisarinna Katariina II Suuri tekee tiliä kiihkeästä nuoruudestaan loisteliaan hovin keskuksena, vaimona, äitinä, rakastettuna.Onnettomuus on pakottanut keisarinnan vuoteeseen, aikaa ei ehkä ole enää paljon. Menneisyydessä on paljon selvitettävää. Mutta joidenkin asioiden muistaminen tekee kipeää.
"Ei kukaan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! Halusinko ylipäätänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa! Ei kukaan kysynyt, haluanko vaihtaa uudeksi kotimaakseni Venäjän, tämän mystisen maan, jonka ihmisistä ja tavoista en tiennyt mitään."