Ludwig Wittgenstein: Filosofisia tutkimuksia
Kuvaus
Keskeiset käsitteet ja teemat:
Kielipelit (Sprachspiel): Wittgenstein hylkää ajatuksen kielestä yhtenäisenä loogisena rakenteena. Sen sijaan kieli koostuu lukemattomista erilaisista ”kielipeleistä” (kuten käskeminen, kysyminen, valehtelu tai rukoileminen), joilla on omat sääntönsä ja sosiaaliset kontekstinsa.
Merkitys on käyttöä: Kirjan kuuluisa periaate on, ettei sanan merkitys löydy jostain ulkoisesta oliosta tai mielenkuvasta, vaan siitä, miten sanaa käytetään tietyssä kielipelissä.
Perheyhtäläisyys: Wittgenstein esittää, ettei käsitteillä (kuten ”peli”) tarvitse olla yhtä kaikille yhteistä olemusta. Sen sijaan niitä yhdistää toisiinsa risteävien ja päällekkäisten piirteiden verkosto, kuten saman suvun jäseniä.
Yksityisen kielen argumentti: Wittgenstein osoittaa, ettei täysin yksityinen kieli (jota vain yksi ihminen ymmärtäisi kuvaamaan omia sisäisiä tuntemuksiaan) ole mahdollinen, koska kieli vaatii julkisia sääntöjä ja sosiaalista kontrollia.
Filosofia terapiana: Hän näkee filosofiset ongelmat usein kielellisinä sekaannuksina – kieli ”menee lomalle”. Filosofian tehtävä on ”osoittaa kärpäselle tie ulos kärpäsansasta” eli selventää kielenkäyttöä.
WSOY.
Pehmeäkantinen.
1999, 2. painos.
354 s.
Ei kynämerkintöjä.
Takakannessa hintatarra.
Aiheet:
